Ensimmäistä kertaa Hauenkalastajat Open kisan lyhyessä, mutta sitäkin hienommassa, historiassa kisattiin syksyllä. Mielenkiintoinen ja odotettu lisäys kevätkilpailun oheen.

Meidän tiimin ennakkovalmistelut aloitettiin totta kai hyvissä ajoin kun kisa julkistettiin. Mietin pitkään, että haluanko kisata kotivesillä Rovaniemellä vai lähdenkö etelämmäs Pohjois-Pohjanmaan tuttuihin vesiin. Selasin muistiinpanoja viimeisiltä vuosilta ja totesin, että toissa vuonna Rovaniemellä rannat oli jäässä ja lunta 10cm maassa kisaviikonloppuna, kun taas viime vuonna oli vielä suhteellisen lämpimät vedet ja hyvät haukikelit.

Olosuhteiden puolesta siis Rovaniemellä olisi iso riski aikaisen talven tuloon. Toki viime kauden lopun neljä perättäistä suurhaukea Kemijoelta kummiteli hiukan mielessä. Toisaalta riittäisikö pohjoisen lyhyen päivän aika kortin täyttöön? Kemijoen hauki osaa olla oikukas syksyllä.

Mereltä Pohjois-Pohjanmaalta saisi todennäköisesti kortin täyteen aika varmasti. Siihe jos sattuisi parempia kaloja muutama ja pikkuse onniki potkaisisi niin +500cm tulos voisi olla realistinen. Koko kesänä ja syksynä en päässyt merellä käymään ja vielä kun venekaverit Henkka ja Antti asuvat Oulussa ja Kokkolassa niin päätettiin porukalla, että meri ja Pohjois-Pohjanmaa lukitaan. Samassa rytinässä lukittiin tiimin nimeksi minulla ja Henkalla keväällä käytössä ollut Local Fishing Crew / RaUKaT ja ilmottauduttiin mukaan kisaan.

Reeneissä noussut 94 cm hauki.

”Se oli mittakala”

Työkiireiden vuoksi merellä harjoittelu jäi omalta osalta täysin väliin. Henkka onneksi scouttasi paikkoja apinan raivolla ja kiersi harva se ilta uusia paikkoja Oulun molemmin puolin. Ajatus oli, että nyt kisataan uusilla vesillä ja lopulta aloitus paikaksi valikoitui lahti mistä hyviä kisakaloja oli jo tullut ja joka reissulla havaintoja mitallisista. Pieni pelko peräsimessä ja omituisen kevytkenkäinen olo oli, kun täysin normaalista poiketen itsellä ei ollut mitään kokemusta paikasta, eikä oikeastaan muuta tietoa alueesta kuin satelliittikuvat ja syvyyskartat. Kyseisen lahdukan vieressä oli toinen lupaava lahti ja näiden edustalla pari mielenkiintoista saarta, joten lupaavalta vaikuttaa. Mikä voisi mennä vikaan?

Niin koitti kovasti odotettu lauantai ja kisa polkaistiin käyntiin. NU KÖR VI huudahdettii vielä kisan alkaessa, niinku isot pojat Youtubessa. Eka spotti kolmen saaren välissä ja Antin isoo Dexteriin hyvä tökkäsy veneen takana.

”Se oli mittakala” totes Antti.

”Ei tasan ollu” jatkoi Henkka.

Otappa näistä veijareista selvää.

Sen jälkeen ei mitään. Seuraava paikka oli saaren taakse jäävä matalikko, jossa paljon kasvustoa ja pieni lahti ihan reunassa mihin laski isohko oja. Matalikosta ei mitään, mutta pienestä lahdukasta pari tökkäsyä ja lopulta jerkissä kalakin. Ei likelläkää mitallista, mutta totesin pojille, että tuolta kaislan sisältä ne o kiskottava.

Uus heitto kaislan sisää ja taas kala. Samanlainen nokkahuilu ku edellinenki. Ja sitte taas hiljasta. Pari karikkoa ja saarenkylkeä ja noin 20 vieheenvaihtoa myöhemmin oli ensimmäine kriisipalaveri. Mitäs nyt? Neljä tuntia kisaa takana ja kortti tyhjä. Ne meidän varmat paikat olivat nyt kierretty.

Päätettiin että mikäli aallokko ei ole liian suuri, niin ajellaan muutama kilometri merelle, parin saaren välikköä koittamaan ja saaren sisään jäävää lahdukkaa tutkimaan. Saarelle päästiin juuri ja juuri, mutta porukalla päätettiin, että mikäli tuuli yltyy yhtään, niin lähdetään saman tien takaisin. Saaren väli oli tyhjä, mutta sitten itse sisälahteen. Juuri sen näköinen paikka missä hauki tykkää olla. Kovilla odotuksilla paiskomaan. Yksi isolla kumilla toinen pienellä ja kolmas jerkillä. Joku varovainen tökkäsy kävi ja Henkalla ok kala kiinni mutta hauki tuli pintaan riehuun ja heti perää irtos. Olisko ollu mitallinen? Siinä ja kinttaalla. Ei missää tapauksessa kuitenkaan semmonen mitä haetaan.

Vaikiana päivänä pienikin hauki hymyilyttää.

Sitten tuntu varovainen tökkäys jerkin perässä. Hidastin ja näin hahmon jerkin takana. Mittakala perässä! Pysäytin ja varovainen nyppäsy ja ISKI!

Vaa ei pysyny. Käänty ja hiljaa ui pois. V*TTU. Eikä millää uudestaan. Silmämitalla veteen mitottuna noin 90cm. Jätettii lahdukka rauhaan ja ajateltiin, että tullaan myöhemmin uudestaan kun on tutkittu saarta lisää mutta mitä ulkona odottaakaan. Tuuli yltyny ja vaahtopäitä näkyy sielä täälä. Pakko lähtä pois ja jättää saaret rauhaan.

Kun on vaikeaa, on todella vaikeaa

Seuraava 6 tuntia kalastettiin kahta eri lahtea. Toinen iso ja matala missä ei oikeastaan ollut muuta muotoja kuin pari karikkoa ja pieni matala perukka mihin laski kaksi pientä puroa. Ei nykyäkään. Toinen oli tämä aloituslahti, jossa oli muutama saari ja vähän pohjanmuotoja. Kaksi tärppiä ja yksi kilonen hauki. Kyllä osaakin olla vaikiaa. Ilta alko hämärtymään, joten veneen nostoon lähti hiljasia miehiä. Paikka oli sitten Henkan 5 päivää aiemmin tekemän viimeisen visiitin kuollut täysin. Vesi laskussa ja kylmennyt reilu neljään asteeseen. Liekkö näissä sitten syy mutta nyt pitäisi keksiä jotain ihan muuta.

Matkalla kebabit mukaa ja pari sihijuomaa kaupasta ja saunan lauteille suunnittelee sunnuntaita. Tuloskortti kertoi, että pari tiimiä oli meille tutuilta paikoilta saaneet kortin täyteen. Toki vaikeaa oli ollut mutta kuitenkin. Pari puhelua varmisti, että muilta ”varapaikolta” ei ollut tullut mitään. Lähdetään siis merelle saaristoon, jossa ollaan Henkan kanssa käyty jonkin verran ja äkkiseltää tuli mieleen kymmenkunta paikkaa mistä hyviä kaloja oli tullut. Huomena kortti täyteen olisi kova temppu. Yksi tai kaksi parempaa kalaa jättäisi hyvän fiiliksen reissusta, joten pää tyynyy ja kello soimaan 4.30.

Uusi aamu täynnä uutta toivoa

Kello soi ja aamupakkasessa liikenteeseen. Vajaa tunnin siirtymä Henkan luota ja vene vesille. Hyvä fiilis. Täältä kyllä joku kala kortille kaivetaa ja kappalerallia on ollu käytännössä aina täälä käydessä. Nautitaa hauenkalastuksesta hyvällä porukalla. Eka spotti ja pari tökkäsyä kävi heti. Pieniähä nuo mutta kaloja. Ei aikaakaa kun Henkka sai viikonlopun isoimman. 75 senttiä upean väristä merihaukea. Ei riitä kortille vaa kala kuitenki! Jätettiin paikka rauhottuun ja käytiin reilu puolenkymmentä muuta paikkaa. Saarenreunoja karikoita, lahdukoita, monttuja… Kalastettii tuulenpuolen rantaa ja tyyntä rantaa. Ei mitään, ei nykyäkää. Jututettii Cova Yanon poikia jokka meinas, et joutas myyä venee pois ja keksiä uude harrastuksen.

Palattii aamun ottipaikalle josta Antti sai viikonlopun ensimmäisen hauen. Käytiin vielä lenkki jonka jälkeen puhuttiin toisen paikalla olevan tiimin kanssa. Äijät oli lauantaina onkinu 4 kalaa kortille mutta viides oli tiukassa. Ukkojen kans poristessa oli minun vuoro saada päivän eka hauki. +70cm, mutta alamittanen. Viimeinen tunti ei tarjonnut mitään raportoitavaa. 10 tuntia Lumi/räntä/vesisateessa veneessä takana. Tosiasia alko iskiä tajuntaan. Tyhjä kortti. Piti vielä tämäki päivä nähdä. Järjetön pettymys. Teki jo mieli ärähtää rantaan viisastelemaan tulleelle vanhalle jäärälle, joka totesi että meillä o liikaa uistimia. Hauelle ei kuulemma tarvi ku yhden ja se o semmone musta tuppi.

Neljän tunnin ajomatka Rovaniemelle ja pari puhelua kalakavereille oli tulosanalysoinnin ensiaskeleet. Mistä tulos johtui? Joo olosuhteet oli vaikiat. Tuloskortin täyttö nuissa olosuhteissa olisi voinut olla todella monelle muullekin tekemätön paikka. Mutta miksei sitten vaihdettu paikkaa? Niinpä. Reenin puute. Paikkatietous petti. Olisi pitänyt reenata B C ja D suunnitelmat, jos meri pettää. Toinen syy varmasti oli hiukan hukassa oleva tatsi, koska viime kauden jälkeen pidin tietoisesti hieman taukoa hauenpyynnistä ja keskityin enemmän jigihommiin. Vuosi sitte oli vähä semmone olo, että vois tehdä jotain muutaki välillä. No vuoden tein jotain muuta ja nyt o semmone olo, että ens vuonna pyydetään haukia ihan uusista paikoista ja ihan uudella innolla.

Pari viikkoa kun asiaa on sulatellu, niin oikiastaan tämä tulos teki ihan hyvää. Se muistutti miten turhauttavan vaikiaa hauenkalastus toisinaan on, mutta samalla herätti sisäisen haukimiehen ja nostatti jäätävän poltteen alkaa pyytään haukea taas ihan tosissaan ja täysin itselle uusista paikoista.

Ehkä ensi kesänä Kemijoki vaihtuu pienempiin jokiin ja vihdoin viimein alkaa se lapin koskemattomien haukijärvien koluaminen. Pihassa odottaa uusi ”Haukilavetti” lempinimen saanut täsmäiskuvene ja motivaatio tekemiseen on ihan uudella tasolla. Pysykäähän kuulolla, sillä ensi kesänä rokataan oikeen kunnolla!

Loppuun isot kiitokset venekavereille Henkalle ja Antille sekä kaikille kanssakisaajille. Järjestäjille järjettömän iso kiitos työstä minkä teette tämän kisan järjestämisen eteen ja suomalaisen hauenkalastuksen ylipäätänsä. Erityismaininta ja vielä kerran onnittelut Team Nokkela North eli Antti Pessa ja Samuli Lappalainen jotka voittivat kisan uskomattoman draaman jälkeen ja toivat pojan pohjoiseen! Ootte kovia ukkoja!

Kisafiiliksiä. Henkan 75cm haagert.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *