Viimeksi kirjoitin blogissani vieheen koon pienentämisestä hauen kevätkalastuksen yhteydessä. Nyt on viehettä pienennetty ja samalla katsottu vierestä, kun veneen keulaan on nosteltu isoja haukia isoilla vieheillä.

Ensinnäkin. Vuosi sitten keväällä heittelin käsittämättömältä tuntuvat kymmenen reissua peräjälkeen munapataa, kunnes vihdoin kilahti ensimmäinen hauki haaviin asti. Vuoden takaiset arvet ovat osoittaneet pientä kutinaa kuluvan kevään myötä, kun kudun alla tärppiväli pidentyi huomattavasti.

Talvikuukausina pääsi eteläisessä ja lounaisessa Suomessa kalastamaan avovedessä käytännössä jokaisena viikkona. Vain kaikkein sisimmät ja matalimmat lahdet saattoivat olla jäässä yli viikon yhtäjaksoisesti. Talven huomiot hauen käyttäytymisestä päättyneen talven osalta ovat oikeastaan hyvinkin jiirissä yleisten säähuomioiden kanssa: syksy jatkui ja jatkui ja jatkui. Talvea ei ollut lainkaan, vaan syksyn jälkeen tuli suoraan kevät. Hauen käyttäytymistä en tosin ole päässyt aiempina vuosina tutkimaan päättymättömän avovesikauden vinkkelistä, joten aivan aukoton tämäkään teoreettinen osuus havaintoinen ole, mutta perstuntuman perusteella hauki hengaili syyskaudelta tutuilla mestoilla kutuun saakka, ollen läpi tämän ajanjakson tasaisen aktiivinen.

Hauki hengaili koko ”talven” kutualueiden lähettyvillä ja oli melko aktiivinen läpi talvikuukausien.

Onko koolla väliä? Ja jos on, niin mitä väliä?

Talvikaudella, tai pitäisikö sitä nyt sitten kutsua pidentyneeksi syyskaudeksi, joulukuu-maaliskuu välillä tapahtumien määrä kalapäivän aikana oli keskimäärin jotain 10 ja 15 väliltä. Maaliskuun lopulla alkoi näkyä huomattavaa pudotusta tapahtumien määrässä. Jokaisena vesillä vietettynä päivänä on sentään jotain tapahtunut, mutta keskimäärin tapahtumia on päiviin mahtunut huhtikuun alkupuoliskolla 3-5. (Mainittakoot tässä kohdin, että tätä tekstiä kirjoittaessani 15.4.2020 kaverini on juuri päättänyt kalastuspäivän eteläisellä merialueella ja veneessä käyneiden haukien lukumäärä noin 50.)

Varsin loogisia ja itsestään selviä seikkoja, kun ottaa huomioon lähestyvän kudun ja sen aiheuttamat muutokset hauen käyttäytymisessä.

Epätoivoiset ajat (lue: tärpittömät) saavat aikaan epätoivoisia tekoja – ja yllättäviä tuloksia.

Innostuin itsekin edellisen blogitekstini ja sitä edeltäneiden havaintojeni myötä nakkelemaan omaan makuuni paljon pienempiä vieheitä. Kaverini pienellä kumilla (8-tuumaisella) veneeni keulasta saama kymppikiloinen ruokki päässäni ajatusta pientä viehettä purevasta keväthauesta.

Vaan kuinkas onkaan käynyt.

Sen verran voin juonesta paljastaa, että molempiin päihin venettä on kyllä kalaa noussut, mutta yllätyksiä on joukossa.

dexter jerk
Dexter Jerk on toiminut keväällä erinomaisesti. Tässä kirjoittajan suosikkiväri.

Dexter Jerk – haukiviehe taimenelle vai puhdas vahinko?

Talvi vierähti kivasti isoja kumeja heitellen. Dexter shad 340, Snackbaitsin XL ja Snackbaits XXL saivat paljon aikaa vedessä ja noutivat kivasti isoja kaloja haaviin. Tiedettyjen ja oletettujen kutulahtien keskusta-alueiden vitaikot olivat talvikuukausien The Thing.

Maalis-huhtikuun vaihteessa samat alueet tarjosivat pääosin pienempää kalaa ja pienemmillä vieheillä. Keskikoko oli pudonnut, vaikka teoriassa saaliinkin piti olla keskiarvoltaan suurimmillaan, kun kalatkin ovat painavimmillaan.

Heiteltäviä vieheitä pienentäessäni olen tutustunut kahteen itselleni entuudestaan täysin uuteen tuttavuuteen: Gunki Scunner 135 millisenä sekä Dexter Jerk 120 millisenä. Varsinkin Dexter Jerkin uinti on miellyttänyt omaa silmää. Jerkki on todella helppo saada uimaan kalastavasti niin hitaasti kaarrellen kuin nopeammin ja pidemmillä sivuliu’uilla.

Gunki Scunner puolestaan tekee mielenkiintoista ison S-kirjaimen mallista kiemurtelua ja sopivasti uittoa rytmittäen sen saa uimaan loppuliukuaan vavan kuljettajasta poispäin!

Dexter Shadilla sain elämäni ensimmäisen yli kymmenkiloisen hauen, joten oli tavallaan ihan mukava lisä saada Dexter Jerkillä yksi elämäni ikimuistoisimmista kaloista.

Tapahtumapaikka oli välisaariston kirkasvetinen lahti, jonka tiedän olevan haukien kutupaikkana alueen kuumimpia. Lahdelta on kaverini saanut oman ennätyshaukensa, yli 12 kiloa painaneen möllykän, joten isoa haukea sieltä on tapana tavoitella.

Tarinan päärooliin nouseva Dexter Jerk lensi komeassa kaaressa kaislan edustalle, noin 1,5 metrin syvyiseen veteen. Pohjassa oli siellä täällä kasvillisuutta rakkolevän ja ahvenvidan muodossa. Aurinko paistoi. Veden pinta oli tyyni. Pyöräytin kammesta ja tunsin paremman kalan tärpin käsissäni. Aurinko heijasti veden pintaa juuri siitä kohtaa, johon olin heittänyt, joten kaikki tapahtumat jäivät näkemättä. Tuntoaisti välitti aivokuoreeni tiedon, että nyt pidellään siiman päässä tehtaan takuulla vähintäänkin metrin kalaa!

Äänimaailma viestitti veneeseen tapahtumia ja sen perusteella kala ei perinteisen suuremman hauen tavoin tehnyt painiliikkeitään veden alla, vaan aivan pintakalvossa. Vasta kaverini haavittua kalan, tajusin mitä oli tapahtunut.

Dexter Jerkiä puraissut taimen.

Jumalauta, elämäni ensimmäinen taimen!

Kala oli kaunis kuin karamelli. Veneessä kalasta otettiin kuvia ja melko tarkat tiedot muuta dokumentointia varten. Painoa kalalle oli kertynyt 3350 grammaa ja pituutta 70 sentin hujakoille. Komea istukas.

Sattumakalat tekevät päivästä joskus todella ikimuistoisen.

”Tällaisten kokemusten takia täällä käydään!” hihkui haavia kuljettanut ystäväni.

En voinut olla enempää samaa mieltä kestohymyni kanssa.

******************

Parin viikon ajanjaksolla paitsi sain yhden elämäni ikimuistoisimmista kaloista taimenen muodossa, mutta todistin kun pari kalakaveriani nosteli veneeni keulasta suurhaukia isolla Dexter Shadilla samaan aikaan, kun olin itse nakellut pienempiä vieheitä veneen perältä.

Enkä ole seuraavalle reissulle lähtiessäni ollenkaan varma siitä, että otanko mukaani isompia vai pienempiä vieheitä.

Enkä siitä, että tuleeko saaliksi haukea vai jotain muuta yllättävää.

-13%
22,99 19,99 
19,99 
14,99 
13,99 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *