Suurhauen kalastaminen on ihmeellinen sekoitus jotain mystistä kauneutta ja katkeraa kylmyyttä. Varsinkin näin myöhäissyksyllä kylmyys on läsnä hyvin väkevänä elementtinä. Myöhäissyksy voi olla eteläisessä Suomessa marras-joulukuun vaihde, kun taas pohjoisessa on samaan aikaan oltu talven puolella jo pitkä tovi. Hauenkalastuksessa myöhäissyksy on aikaa, jolloin veden lämpötila on alle viidessä asteessa.

Aloitin tämän vuoden hauenkalastuksen tiimoilta maaliskuussa. Maalis-huhtikuun aikana heitin käsittämättömältä tuntuvat kymmenen nollareissua ennen kuin uidustani rouhaistiin ensimmäisen kerran. Alle kilon hauki tuntui silloin maailman parhaalta asialta ja koin olevani todella etuoikeutettu kalastaja, kun minulle suotiin kymmenen paskan reissun jälkeen niin hieno kruunu uurastukselleni. Suurhauen kalastaminen on välillä ihan hienoa, vaikka suurta haukea ei saaliiksi saakkaan.

Kun sain keväällä pään auki saaliin osalta, satuin osumaan lopulta ihan hyvin kalapaikoille. Kotona syötiin itse pyydettyä haukea useampaan kertaan ja monella eri tavalla valmistettuna. Hyvää saalismäärää selittää tietysti myös se, että kotona intohimoiseen harrastamiseeni suhtaudutaan varsin myötämielisesti.

Kalastuspäiviä kertyy tähän vuoteen varmasti ennätyksellinen määrä. Lopullinen kalapäivien lukumäärä lienee jossain 100:n ja 120:n välissä.

Toinen meistä puri juuri ennen kuvan ottamista Dexter Shadia.

Odotukset ylhäällä ja saaliit alhaalla

Jos ajattelee hauenkalastusta heittokalastajan tontilta, niin vuosi jakautuu käytännössä kahteen sesonkiin: kevääseen ja syksyyn. Talvella ei tarvitse heitellä jään takia ja kesällä on paljon muutakin tekemistä.

Kevätsesonki oli minulle alkua lukuun ottamatta ihan ok. Sain hyvin kalaa ja yhden metrin ylityksen ja lukuisia muita hyviä kaloja. Syksy puolestaan alkoi todella hyvin, kun sain mökkisaaren rannasta 106-senttisen ja 8,3 kilon kalan. Mökkikalastajalle varsin hieno kala, vaikka itse sanonkin.

Tuon kalan jälkeen menikin pari kuukautta, että löysin vaan pienempiä kaloja. Samaan veneeseen onneksi osui useampia metrikaloja, joten usko siihen, että operoin sentään oikeanlaisilla alueilla, säilyi hengissä.

Sekä kevään että syksyn HK Openissa roolini oli tuloskortilta nuuskittuna melko lailla marginaalissa. Kahdessa kisassa olisi ollut tarjolla yhteensä kymmenen tuloskorttimerkintää. Sain autettua venekuntiani yhteensä kahdella korttikalalla. Odotin enemmän.

Ja ehkä siinä kohdassa hoksasin jotain. Mitä enemmän keväällä odotin kevään ensimmäistä jättiläismäistä haukikontaktia, sen kauemmaksi se tuntui lipuvan. Ja kun syksyllä odotukset olivat ylimmillään, ei sitä suurhaukea taas näkynyt missään.

Ei harrastaminen saa olla pakkomielteisen vakavaa. Siitä häviää fiiliksen lisäksi nautinto.

Puristamalla ja pakottamalla ei synny kuin ruuansulatuksen lopputuote aamuistunnolla. Rennolla otteella ja harrastuksesta nauttien syntyy kuvan kaltaisia hienoja hetkiä.

Dexter Shad 340 tunkeutuu sydämeen

Nyt kun hauenkalastussesonki on heittokalastajan osalta siinä pisteessä, että Lapissa kairataan pilkkireikiä ja merialueellakin on läpi rannikon sisälahdet vähintäänkin jo käyneet jääriitteisessä olomuodossaan, olen osannut ottaa harrastuksesta ilon irti.

Vesillä ollessani olen funtsinut elämääni ja sitä miten onnelliseksi marraskuinen aurinko saa ihmisen, vaikka ei enää lämmitäkään samaan tapaan kuin kesällä. Ja siinä sivussa olen saanut hienoja kaloja!

Olen kalastanut shadeillä haukea nyt muutaman vuoden ajan. Alusta asti olen ollut vankkumattomasti sitä mieltä, että haukea voi kalastaa vain ja ainoastaan Snackbaitsin kumeilla. Silloin tällöin olen käynyt vieraissa ja nakellut muillakin kumeilla, joskus jopa saanut kalaakin niillä.

Ja palannut taas Snackbaits-laatikolleni höpisten jotain Taru Sormusten Herroista tuttua ”My precious”-tyyppistä mantraa.

Kunnes Dexter Shad 340 uudet värit paljastivat itsensä. Huomasin sydämeeni mahtuvan sittenkin kaksi isoa kumia ilman, että kummankaan tarvitsee tuntea oloaan mustasukkaiseksi.

Isojen Dextereiden uinnissa on jotain äärimmäistä kauneutta ja viehkeyttä. Kunnes se keskeytyy kylmettyneissä käsissä tuntuvana kipeänä iskuna – tärppi jumalauta!

Tällä viikolla kahteen päivään en edes vaihtanut viehettä. Heitin pelkästään firetigeria eli power perchia viralliselta nimeltään. Mulla oli joka heitolla se fiilis, että ihan koska tahansa voi käsiin taas sattua ja iso kala iskeä kiinni.

Ihan joka heitolla ei tietenkään näin käynyt. Kahden päivän viisi suurinta haukea sentteinä: 100, 100, 98, 98 ja 88.

Viikonloppuna, pari päivää aiemmin veneessä kävi kaverini saama 103/9,5 kala, Dexterin sushi snack-väriin haksahtaneena.

Kyllä noilla senttimäärillä voi kaltaiseni mökkikalastaja sanoa onnellisena, että tulipahan vietettyä elämäni parhaimpia kalapäiviä pari kappaletta ja vieläpä peräkkäisinä päivinä.

Toistaiseksi siis, viikonloppuna pääsee taas vesille.

Olen itselleni luvannut kaksi asiaa. Ensinnäkin, älä ota paineita. Kalaa tulee, jos tulee, mutta nauttia pitää.

Ja toiseksi: kokeile myös muita värejä.

 

Voit seurailla mun kalajuttuja myös Instagramin puolella: @oskuvaltonen

Dexter <3 Osku

Dexter Shad

Dexter Shad 340

12,90 

Haukijigit

Snack Shad XL

9,99 

Haukijigit

Snack Shad XXL

11,99 

Hyrräkelavavat

BlackWhip 8,3 60-160g

249,90 Jousto OsamaksuOsamaksu alkaen 15€/kk

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *