No nyt alkoi lyyti kirjoittamaan…

Kansalaisen karttapaikka on meikäläisen raamattu, sitä tulee luettua enemmän kun lapset Aku Ankkaa.

Elämä on valitettavasti liian lyhyt, että ehtisi käydä koluamassa kaikki mielenkiintoiset paikat.

Nyt on himan ympärille karttaan piirretty ympyrä, jonka säde on 100km. Tämän ympyrän sisällä olevat kohteet ovat sellaisia, mihin ehtii vielä duunipäivän jälkeen. Siis kesä aikaan, kun valoisa aika on niin pitkä.

Tulipas taas tossa hetki, kun tuli mahdollisuus ”iltapistolle”. Nyt oli vaan kiire pakata kamat ja miettiä se kohde. Kyseisellä alueella on monta mielenkiintoista kohdetta, mutta tällä kerta tyhjä arpa osoittautuikin mahtavaksi.

Pääsin rantaan, veden pinta näytti vain vähän värähtelevän. Joten sää tiedotus piti kerrankin paikkaansa, vähä tuulinen keli.

Pääsin luodattavalle alueelle, kytkin kaiun kiinni ja laitoin muutkin kamat valmiiksi. Samantien semmonen puuskittainen tuuli, että pelkäsin noutajan tulevan. Hetken se riepotteli venettä ja pääsin suojaisaan kohtaan.

Tovi siinä meni kun löysin kalan ja sain sen kiinnostumaan jigistä. Muutaman jigin tiputuksen jälkeen kala kelpuutti yhden ehdokkaan ja näin oli eka kuha veneen laidalla. Joku +2kg.

Sitten menikin taas aikaa ja sää vaihteli. Tuli rakeita, räntää, myrskyä ja tyyntä.

En nyt muista mihin jaksoon tämä ajoittui, kun sain veneen alle ok kokoisen kaiun. Nyt meni pitkään ennen kuin kaveri kiinnostui jigistä. Lopulta Waken 8″ Pelagear herätti jollain tapaa kalan ruokahalun.

Kala nousi hitaasti ja jäi jigin kohdalle. Ajattelin että se oli siinä, nyt kun liikautan jigiä niin kala sukeltaa. Mutta ei, hetken se tutkaili jigiä ja todella varovainen tärppi. Kuinka ollakkaan, vastarikin jäi kiinni. Ei mennyt kauaa kun todella nätti kuha oli haavissa!

Nopeasti kamera kuvaamaan keskipenkille, punnitus ja mittaus. Kännykällä vielä kuva kalasta veneenpohjalla, jos jostain syystä toinen kamera ei nauhota. Kala haavissa veteen, sitten vielä ylös ja näytin sitä kameralle. Taas kerran piti vaan toivoa, että video onnistuu ja saan siitä leikattua jonkun kuvan.

6.85kg Wake Pelagear 8″

Jumankauta, onneksi lähdin kalaan, vaikka kotipihalla mietin monta kertaa viitsinkö lähteä, koska lähtiessä tuli rakeita.

Säät vaihteli, mutta vene pysyi pinnalla.

Hetken päästä löysin seuraavan kohde kalan. Taas sai ronkkia jos jonkunlaisella kumilla. Tarjosin eri kokoisia ja värisiä jigejä. Mutta lopulta tämäkin kala kiinnostui samasta jigistä kuin edellinen. Todella varovainen nousu ja yhtä olematon tärppi kuin edellisessä. Mutta kala pysyi kiinni!

Voi perkele, mitä täällä tapahtuu? Pian oli seuraava pallomasi haavissa.

Kuva ei tuo kalalle oikeutta. Kamala läski, joka todella paksussa lihassa!

5.8kg Wake Pelagear 8″

Nopeat punnitukset, mitat, vilautus kameralle ja kala takaisin veteen.

Tässäkö se nyt sitten oli, tämän kauden kovin kuha reissu?

Haravoin vielä aluetta ja löysin pari kalaa, toista pääsin hyvin härkkimään pitkän aikaa. Nyt ei enää sama ottikone toiminut, vaan Lunkerin Fin-s herätti tämän kalan kiinnostuksen.

Taas samanlainen varovainen nousu melkeen pintakalvoon asti. Tässä vaiheessa olin varma, että kala hylkää jigin, mutta ei!

Heti tärpistä kalan pää pinnassa ja pään ravistukset, nyt olin varma että tää kala irtoo!

Mutta ei, pienen taistelun jälkeen kala haavissa.

7.05kg Fin-s 

Pikaisen punnituksen jälkeen kala heilautti puntarin 7.05kg lukemiin! Törkeen siisti kala, aivan törkeen siisti päivä! Tuleekohan enää ikinä tällaista?!

Tämän jälkeen päätin lopettaa päivän kesken. Nyt voi hyvin mielin lähteä ajelemaan kotia kohti!

Mä en oo ikinä panostanut kuvaamiseen, vaan siihen, että kalat pääsevät mahdollisimman pian takaisin veteen. Mulla on pikku kamera kuvaamassa keskipenkillä tai lattialla ja sen takia kuvat nyt ovat mitä ovat.

Hyvästä palvelusta on aina mukava jakaa kiitosta!

Viime kausi meni vähän penkin alle, koska mulla oli törkeesti ongelmia kaikuluotaimen kanssa. Sain kuitenkin hyvin ja hienoja kaloja, mutta paljon oli pitkiä reissuja, joille ajelin turhaan, koska kaikuluotain oli paska. Markkinat on täynnä hienoja laitteita ja lisää on tulossa. Monelta eri valmistajalta. Toiset tykkää äitistä ja toiset tyttärestä. Toiset tykkää toisesta ja toiset taas toisesta merkistä.

Mun on pakko antaa palautetta OPM:lle ja varsinkin kaikuluotain guru Mika Silvastille. Toki myös kiitos Lehtisen Anssille. Jos apua tarvitsi niin heti sitä näiltä herroilta sai. Nää takuu/huolto asiat on pieniä, mutta isoja juttuja ainakin mulle. Vaikka mulla ei oo mitkään markkinoiden parhaat vehkeet, niin kyllä nääkin silti maksaa.

Viime kaudella kun kaikuluotain kiukutteli, soittelin Mikalle monta kertaa ja laittelin sähköpostia. Aina ja todella nopeasti sain vastauksen ja apua. Ja se mitä ihmettelen, niin koskaan ei kyseenalaistettu mitään. No, ainakaan suoraan päin naamaa. Olin ihan varma että kohta siellä palaa käpy, mutta ei. Lopulta sitten kaikuluotaimen vaihto ja nyt tämä uus kone toimii hienosti. Nyt on kolme reissua Lowrance Elite TI9 koneen kanssa tehty. Kaikki täysin erilaisissa vesistöissä, eikä vielä ole ongelmia tullut vastaan.

Jossain vaiheessa tulee kyllä eteen toisen luotaimen hommaaminen, tai koko kaluston uusiminen. Koska nälkä kasvaa syödessä. Mutta katsotaan nyt ainakin hetki tällä koneella ja mennään päivä kerrallaan.

Kiitos myös Pure Fishingille ja Jari Nisulalle. Sain toiseen vertsuhyrrään todella nopeasti ja oikeat puuttuvat osat.

Kiitos!

Koittakaa muistaa kalastella niin, että ette ota siitä kalastuksesta ja kalojen saamisesta paniikkia/stressiä. Siinä vaiheessa kun touhu alkaa mennä siihen suuntaan, niin ollaan pahasti metsässä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *