Loppusyksy ja alkutalvi ovat suurhauen kalastuksen kulta-aikaa. Vesillä on paremmin tilaa, koko valoisa aika on kalan aktiivisuuden puolesta hyvää aikaa, eivätkä päivät veny pitkälle iltaan. Kalastus on myös sikäli miellyttävää, että ei välttämättä tarvitse kuluttaa aikaa ja polttoainetta laajan alueen kalastukseen ja pitkiin siirtymiin vaan voi keskittyä paikkoihin, joissa tietää tai vahvasti olettaa suurhaukien olevan. Samaa aluetta kannattaa kalastaa pitkään ja tarkkaan, useammalla eri vieheellä ja muutamaan otteeseen päivästä.


 

Missä suurhauet sitten lymyilevät, kun vesi alkaa loppuvuodesta olemaan hyvin viileää?

Merellä mammat pääsääntöisesti kulkevat kohti matalia lahdelmia ja näiden perukoita, jotka tarjoavat suojaa ja ravintoa. Myös matalat ja kasvustoiset salmet ovat erittäin hyvä paikka. Pohjalla on suuri merkitys onko paikalla kalaa. Jos pohja on puhdasta, kalliota tai paljasta hiekkaa, paikalla tuskin on paljoa isoja mammahaukia. Myös pohjan muodot ovat oleellisia. Jos kalastettava alue on laaja, kannattaa kalastus keskittää paikkoihin, joissa pohjan muodossa tapahtuu jokin muutos; pienikin monttu, kivikko tai kumpare. Pitkästä kaislikosta kannattaa poimia kohdat, joissa kaisla on harvempaa, kaislan reunaan muodostuu syvennys/potero tai kaislikko muodostaa ulospäin kasvavan “niemen kärjen”. Eli paikka joka tarjoaa ympäristöään enemmän suojaa. Loppukaudesta tuulen suunta ei ole niin oleellinen, suuret asentokalat ovat pääsääntöisesti alueillaan, tuuli tai ei. Toki tuulen suunta sekä voimakkuus vaikuttavat kalan aktiivisuuteen ja määräävät kalojen mahdollisten lahna- ja särkibuffettien sijainnin. Lahdissa ja matalissa salmissa kannattaa myös keskittyä näiden keskiosiin. Erityisesti, jos keskeltä lahtea/salmea löytyy monttu/kumpare. Myös kasvuston valtaamien lahtien keskustat ja ärviän reunat kannattaa kalastaa erityisellä antaumuksella. Tämä vaatii hiukan enemmän uskoa tekemiseen, tärppiväli saattaa olla pidempi, mutta löydetyt kalat usein sen arvoisia. Paikat kannattaa kalastaa ankkurista tai keulakonetta käyttäen, jotta vene ei liiku liian nopeasti, jolloin paikat tulee kalastettua vain pintapuolisesti. Joskus sama kohta vaatii useamman heiton, muutamalla eri vieheellä ennen kuin kylmän veden suurhauki suostuu iskemmään kiinni.
 



Kun ollaan löydetty oikea paikka, miten siellä sitten kalastetaan?

Ei enää riitä, että on oikeassa paikalla oikeaan aikaan. Jos tarjonta on huono, harvemmin suurta haukeakaan tulee. Kuvaillun mukaisissa paikoissa kalastus tapahtuu pääsääntöisesti alle 2 metrin syvyisessä, hyvin usein alle 1 metrin syvyisessä vedessä. Haasteen tähän tuo se, että viehettä tulisi pystyä kelaamaan niin hitaasti kuin mahdollista. Ja mahdollisesti maustamaan uittoa vielä muutaman, joskus useamman sekunnin tauoilla kelauksessa. Eli vieheet tulee olla matalakulkuinen, ei nopeasti uppoava tai kelluva. Vieheen profiili saa mielellään olla reilun kokoinen. Hyvä yleiskoko vieheen mitalla on 15-30cm välillä. Kylmässä vedessä yleensä vieheen ei tarvitse olla uinniltaan kovin agressiivinen. Eli voimakasta ja kuuluvaa potkua saatikka tiheää potkua ei niinkään kaivata vaan letkeänrauhallinen rullaus toimii usein paremmin.

Modermissa hauenkalastuksessa käytetään hyvin paljon suuria haukijigiejä, sirppipyrstöisiä tai shad-mallisia suuria kalajigejä.  Mm. Dragon Demon on osoittanut vuosien mittaan tehonsa suurhauen kalastuksessa. Linkistä löydät vinkin Demonin rigaamiseen, eli koukutukseen. Samaten Waken Hanko Gummi on ollut erinomainen kaikkein matalimmissa paikoissa. Joistain kaupoista löytyy jo myös todella tehokasta ja herkästi uivaa Dexter Shadia, jota uskaltaa myös varauksetta suositella. 
Kun vesi on todella kylmää, vain muutaman asteen lämpöistä, kannattaa koittaa suuria sirppipyrstöisiä haukikumeja, kuten Dexter Eeliä.

Jerkeistä kannattaa käyttää shallow/suspending, eli matalassa kulkevia tai syvyytensä säilyttäviä malleja, joita pystyy uittamaan matalassa riittävän hitaasti. Hyvänä esimerkkinä on Wolfcreeckin Skinny Wolf, jota voi uittaa todella rauhallisesti aivan “kusimatalassakin”. 
Vaapuista toimivat hyvin rullaavan ja keinuvan uinnin omaavat matalalla kulkevat, mielellään hitaasti kelluvat vaaput. 
Perinteisillä lippa- tai lusikkauistimilla sekä spinnerbaiteilla kalastaminen on haasteellista veden lämpötilan ollessa matala. Toki kevennetyt haukilusikat voivat varsinkin vähän syvemmissä paikoissa toimia erittäinkin hyvin.



Muista riittävän vahva ja pitkä peruke.

 

This entry was posted in Yleinen. Bookmark the permalink.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *