Kemijoki on valtavan iso vesistö ja se kätkee pintansa alle valtavan suurten haukien valtakunnan. Normaalisti en kerro kalastuspaikkojani nimeltä, mutta Kemijoki on niin iso kokonaisuus, että voin hyvillä mielin nimetä tämän kalastuspaikan.

Internet on tarjonnut minulle ja monelle muullekin hauenkalastajalle luettavaa ja katsottavaa pohjoisen Suomen suurista hauista. Kemijoella on moni suomalainen hauenkalastaja kokenut unohtumattomia elämyksiä suurten kalojen kanssa, ja onpa sieltä saaduilla kaloilla voitettu erinäisiä kalastuskilpailujakin.

Nopealla googlailulla suurin puntariin päätynyt hauki tästä valtavasta vesistöstä on painanut yli 18 kiloa. Passiivipyydykseen kyseinen jätti päätti matkansa, mutta tärkein pointti tässä ei ole kannanotto verkkokalastukseen, vaan siihen, että Kemijoella hauella on mahdollisuus kasvaa täysin valtaviin mittoihin.

Siinäpä onkin mainittuna se syy, joka saa eteläsuomalaisen nuoren miehen matkaamaan maan halki hiljaisuuden keskelle. Mahdollisuus valtavaan haukeen on jotain sellaista, jota en voi vastustaa.

Kemijoki on vastustamattoman kaunis.

 

Kemijoki hauenkalastajan silmin

Niin kauan, kun olen haukea kalastanut, olen tehnyt sitä käytännössä pelkästään Saaristomeren maisemissa. Kuten varmasti moni teistä lukijoistakin. Olemme mökkikalastajia. Mökkikalastaja etsii tähtäimeensä kaislikon reunan ja nakkaa vieheensä mahdollisimman lähelle veden ja kaislan rajaa. Se näyttää hyvältä paikalta ja usein sitä onkin. Mökkikalastajalla on usein yksi heikkous. Me annamme silmiemme tehdä valinnan siitä mikä on hyvä kalapaikka ja mikä ei. Ja teemme päätelmät sen perusteella, mitä on pinnan yläpuolella.

Ja Saaristomerellä sillä tavoin saa kalaa, joten ei tavassa mitään vikaa ole.

Penkan reuna ja sen mittasuhteet olivat tässä kohdassa jokea melko laajoja.

Mutta kun mökkikalastaja viedään tutusta ja turvallisesta kaislikkoisesta lahdesta keskelle pohjoista erämaata, valtavan virran äärelle, silmät eivät löydä mitään tuttua ja turvallista. Ei ole kaislaa kammattavana eikä pinnan yläpuolella juuri mitään muutakaan konkreettista sijaintia, johon heitot tähdätä. On vain valtava virta.

Virrassakin on toki eroja. On suvantoja, koskia, akanvirtoja, pieniä saaria ja kiviä. Kalastuksen kannalta näistä voi sulkea kosket pois laskuista, mikäli iso hauki kiinnostaa. Todennäköisyyksillä on hemmetin iso merkitys suurhauen kohtaamisessa, joten epätodennäköiset paikat kannattaa jättää kalastamasta. Kalastettavaa nimittäin riittää.

Kemijoki on valtava.

Missä Kemijoen hauet ovat?

Kemijoki tai mikä tahansa muu vesistötyyppi, johon mökkikalastaja itsensä asettaa virvelöimään, pakottaa muuttamaan lähestymistapaa. Onneksi olin matkassa itseäni kokeneempien onkijoiden kanssa, joilla oli hauen jokikalastus jollain asteella hyppysissä. Tämä helpotti omaa lähestymistäni pohjoisten vesien haukien kanssa, en nimittäin ollut harrastunut hauen heittokalastusta virtaavassa vedessä koskaan aiemmin.

Lähtökohtaisesti etsimme kalastettavia alueita kaikuluotaimen avulla. Etsimme suvantopaikoista tai akanvirroista poikkeavia pohjanmuotoja, kuten monttuja tai penkkojen reunoja, sekä hauelle ruuaksi kelpaavia syöttikalaparvia.

Montut ja penkan reunat voivat olla suuressa joessa hyvinkin suuria kokonaisuuksia. Esimerkiksi se monttu, josta saimme reissun suurimman kalan, on kooltaan varovaisesti arvioiden 80 metriä leveä ja 250 metriä pitkä.

”Siinä montussa ne makaa”, eräs paikallinen ohjeisti.

Ei muuta kuin heittelemään.

Ei mikään jättiläinen, mutta ensipuraisu oli hieno kokemus.

Muikut toimivat indikaattoreina

Kalastimme Kemijoella kuusi päivää syyskuun puolivälin paikkeilla. Kaloja tuli harvakseltaan kaikkina päivinä, kaikissa valinneissa säätiloissa ja kaikkina kellonaikoina. Eräs mielenkiintoinen seikka kuitenkin toistui kaikissa kalakontakteissa: Tapahtumat eivät tulleet yksin.

En muista yhtään kalatapahtumaa koko viikolta niin, etteikö sitä seuraavan viisiminuuttisen aikana olisi tullut 1-2 tapahtumaa lisää, ennen kuin joki ja sen hauet hiljenivät taas seuraaviksi tunneiksi. Eli jotain sellaista tapahtui pinnan alla, joka sai hauet aktivoitumaan. Tämä oli sangen mielenkiintoinen huomio, mutta syytä ilmiölle en osaa sanoa. Ehkä pelästytimme muikkuparven liikkumaan tavalla, joka sai hauet reagoimaan äkilliseen muutokseen. Tai jokin aivan muu syy aiheutti tapahtumien ryppäät.

Toinen mielenkiintoinen huomio liittyi kaikuluotaimella havaittuihin (oletettuihin) muikkuparviin. Oli tilanteita, joissa viistoluotain piirsi selviä pohjassa makaavia haukikaikuja ja samaan aikaan veneen alle piirtyi muikkuparvi aivan pohjaan saakka. Näistä tilanteista emme saaneet ainuttakaan tapahtumaa.

Kun tilanne muuttui niin, että viistossa näkyi haukia aivan kuten edellisessäkin esimerkissä, mutta pikkukalaparvi oli metrin verran irti pohjasta, oli parempi pitää vavasta kiinni vähän jämäkämmin. Tapahtumia tuli.

Muikut tai muut pikkukalat parvimuodostelmassaan saattoivat kertoa meille näytöntuijottajille, että milloin hauet olivat passiivisia (parvi pohjaan saakka) ja milloin aktiivisia (parvi irti pohjasta).

Tämä kaveri tietää mistä muikut löytyvät. 96 senttiä ja 8,2 kiloa!

Paikalliset ihmiset ovat ihania

Emme tuijotelleet pelkästään elektroniikkaa ja kaikuluotaimen yhdeksäntuumaista näyttöä. Maisemat ovat Kemijoella jylhät ja kauniit. Kiire jää tekemisestä väkisinkin pois noissa maisemissa.

Eikä kiirettä sovi pitää myöskään tauoilla. Kiitos Kemijoki Oy:n ylläpitämien laavujen ja tulentekopaikkojen, tauoilla tapahtuu myös hienoja asioita.

En tiedä mikä siinä oli, mutta tuntui siltä, että aina kun sytytti tulet lounasta varten, jostain ilmestyi yksi tai kaksi paikallista miestä kertomaan juttuja. Ja parhaimmassa tapauksessa saattoivat tarjota kahvin sekaan hieman kotipolttoistakin, mikäli etelänmies on uskonut kuullut jutut eikä ole lähtenyt epäilemään liioittelua tai kalavaleita kerrotun.

Sytytä nuotio ja hetken kuluttua paikalle saapuu pari paikallista kertomaan tarinoitaan. Varaa kuuntelemiseen aikaa ja unohda kiire.

Ja mitäs sitä tositarinoita lähteä epäilemään syyttä suotta.

Ruuhka-Suomen eläjille hetket paikallisten tarinoita kuunnellen olivat leppoisia. Ensimmäinen juttutuokio tuntui alkuun hiukan kiusalliselta, kun ei meillä täällä etelässä mennä noin vain juttelemaan ventovieraille. Järkytyksestä toivuttuani aloin itsekin osallistua keskusteluun aktiivisesti. Ihanaa. Tarinat ja ajatukset vaihtuivat nuotion ympärillä. Ihmisillä oli hyvä olla.

Kemijoella kalastetaan isoilla kumeilla

Tein ennakkoon vähän kotiläksyjä ja etsiskelin netistä kaiken mahdollisen luettavan tiedon mitä Kemijoesta ja sen hauista oli kirjoitettu tai kuvattu. Nopean analyysin perusteella lähes kaikki vinkit johtivat siihen, että vieheen oli oltava iso ja kuminen, mikäli kalaa haluaa saada.

Pari ensimmäistä päivää nakkelinkin isoja kumeja, kuten muutkin veneessä tekivät. Kolmannen päivän aamuna vilkaisin eteisen lattialla lojuvaa vieherasiaa, johon olin pakannut muutamia jerkkejä. Tämä koitui mielestäni hyväksi ratkaisuksi.

Pakko myöntää, että suhtauduin itsekin melko epäilevästi jerkkeihin. Heittelimme pitkää joen mutkaa mukailevaa penkan reunaa, jossa syvyyttä oli 4-12 metriä. Siinä saa nimittäin jo hiukan vajotella jerkkiä, jotta sen saa uimaan edes auttavasti pohjan lähellä. Testailin muutamia eri lisäpainoja sekä kiinnitystapoja, kunnes löysin omaa silmää miellyttävän uinnin vieheeseeni.

Ja eikä aikaakaan, kun ensimmäinen kalakin tuli näytille. Ei mikään jättiläinen, mutta se riitti siihen, että jatkoin jerkkien heittämistä. Lopulta taisin saada viikon aikana eniten kappalemäärässä mitattuna kalaa (eräs veneessä ollut saattaa olla eri mieltä asiasta ja hän saattaa olla aivan yhtä oikeassa kuin minäkin), vaikka ison kalan kontaktit jäivätkin yhteen todella maukkaaseen tärppiin.

Ainakin kokeiluni jerkkien kanssa vahvisti uskoani siitä, että jos vesistössä tarjolla on usein yhtä viehetyyppiä, saattaa täysin erilaisen viehetyypin tarjoaminen toimia varsin maukkaasti.

Saaliskalojen keskikoko oli tätä luokkaa.

Miksi matkata etelän haukilahtien äärestä Lappiin?

Niin, miksi matkata toiselle puolelle Suomea hauen perässä? Oma ennätyshaukeni tuli muutaman kilometrin päästä mökiltämme. Rügen ei ennätystä parantanut, eikä myöskään Kemijoki. Tässä kohtaa täytyy muistaa, että Saaristomerelle olen suunnannut satoja kertoja, Saksaan ja Lappiin tasan yhdet reissut. Mutta, molempia kaukokohteita leimaa se, että molemmissa paikoissa veneeseen nousi yli kymmenkiloiset hauet.

Kalojen ja tapahtumien määrällä Saaristomeri nokittaa monet vesistöt maailmassa. Ison kalan perässä kannattaa silti matkustaa myös muualle. Kemijoella isoja haukia on, siitä ei ole epäilystäkään.

Helppoa ison kalan saaminen Kemijoelta ei todellakaan ole. Mutta pelkkä matka itsessään on hieno elämys. Kauniit maisemat, hienot kohtaamiset paikallisten ihmisten kanssa, valtava vesistö ja sen monimuotoisuus. Eikä sovi unohtaa hiljaisuutta ja rauhaa, joka joella vallitsee.

Melkoisen pitkän matkan ehtii taittaa kalastaja oman sielunsa ja mielensä syövereihin, kun odottaa kuusikin tuntia yhtä tärppiä. Mutta se tärppi voi tuntua sielussa asti.

 

 

Reissun kohokohta, yli 11-kiloisen haukimamman dokumentointi. Puri muuten isoa kumia.

Seuraa kalajuttujani myös Instagramin puolella: @wake_fishing tai @oskuvaltonen

-18%
Varasto loppu

Hyrräkelat

Concept A3

339,99 279,00 
-22%

Hyrräkelat

Concept Z3

449,00 349,00 

Haukijigit

Snack Shad XXL

11,99 
-13%
22,99 19,99 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *