Viikonlopuksi oli taas tiedossa kalapäivä.

Perjantai illalla vielä puntaroin vaihtoehtoja, että etsinkö avoveden ja lähden testailemaan uutta kaikua, vai lähdenkö vielä jäälle täkyilemään.

Nooh… Perjantai illan tapahtumien seurauksena valitsin täkyilin.

Tälle järvelle olin ehtinyt tehdä vain kaksi reissua ja koska luvat oli ostettu, ajattelin että hyvähän sielläkin on vielä käydä, koska uskoa kyllä mestaan ja komeisiin haukiin oli.

Aamu oli niin lämmin, että haalariakaan ei voinut heti pukea päälle.

Mestoille saapuessani huomasin, että joku muukin on löytänyt tämän paikan. Jäljistä en osannut päätellä, minkä merkkiset saappaat kaverilla oli käytössä, mutta jäätävän kokoinen räpylä sillä oli.

Lopulta sain onget vetoon ja ”mustalaisleirinkin” näköjään räjäytettyä.

Eikä aikaakaan kun ekaa täkyä vietiin.

Vastarista taas tunsin että ok kala oli kyseessä. Aika nopeasti sain kalan liplockiin ja koukun suupielestä irti. Nostin kalan vedellä täytettyyn ahkioon ja laitoin vaa´an, mitan ja punnituspussin valmiiksi.

102cm 6.7kg, hieno alku tälle päivälle ja ensimmäinen suurhauen mitat täyttävä kala tästä järvestä.

Odottelin pitkään sitä säätiedotuksen lupaamaa auringon paistetta, mutta turhaan.

Päivä tarjoili ok syöntiä ja jälkeenpäin sen kyllä tuntee jaloissa. Sitä kun yrittää juosta todella liukkaalla jäällä, niin vaistomaisesti tulee jalkoja jännitettyä ja nyt on sitten lonkankoukistajat ja ojentajat ihan hellänä.

Lopulta pieni syönti piikki hellitti ja pääsin pukemaan haalarin päälle. Hiki alkoi kylmenemään ja nyt sille auringolle olis tilausta, mutta ei!

Tein yhden uuden reijän ja päätin että siirrän kauimmaisen ongen lähemmäs leiriä, niin on sitten nopeampi lähteä kotiin. Kävelin ongen luokse ja nostin täyn ylös. Kalassa näkyi komeet hampaan jäljet, mutta sitä ei oltu kuitenkaan viety. Päätin että annan tämän ongen sittenkin olla ja siirränkin viereisen. Laskin kalan takaisin avantoon ja samassa siima lähti rullaamaan. Pääsin vetämään vastarin suoraan vastapalloon ja sinne jäi. Hetken taistelun päätteeksi pääsin sovittelemaan päätä avantoon, mutta koska se ei meinannut kääntyä sinne, tiesin heti että nyt on komeeta kalaa tarjolla. Lopulta pää kääntyi luukulle ja kun kala oli liplockissa, olin varma että mulla on 12kg+ hauki käsissä. Käyttämäni yksi kolmihaara koukku oli nätisti suupielessä kiinni ja nyppäsin koukun irti. Nopeasti kala vedellä täytettyyn ahkioon ja kaikki kamat valmiiksi.

Mitta, punnitus ja kuva kalasta.

Todella komea 115cm karvan yli 10kg kala pääsi meikäläisen vapautuslistaan, olihan taas hieno kala.

Siinä sitten puhelut ja kuvat kalasta kavereille, jonka jälkeen olinkin valmis lähtemään kotiin…

Odottelin kuitenkin muutaman tunnin, mutta enää ei tullut syönti piikkiä, eikä yhtään vientiä.

Kotona vielä mietin, että jotain tästä päivästä puuttui. Normaalisti tollasesta kalasta on aivan täpinöissään.

Ehkä tää kalastus on meikäläisellä kuitenkin osittain joukkuepeliä. Kaverin kanssa kun tommonen kala tulee, niin siinä huudetaan, onnitellaan ja heitetään ylä femmoja. Välillä saatetaan heittäytyä ihan hurjaksi ja tarjota kaverille miehekkäät halaukset. Mutta nyt nämä kaikki hienot elementit jäivät tämän kalan kohdalla puuttumaan.

Joka tapauksessa upea reissu, kiitos!

4,99
-29%
6,99  4,99 

Kalastus

Wake Jawline

Alkaen: 10,99 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *