Kymppihauki osui kohdalleni noin 28 vuoden harrastamisen jälkeen. Kalastusharrastukseni syntymiseen vaikutti moni seikka. Isovanhemmillani oli kesämökki Taivassalossa ja he olivat aktiivisia mökkikalastajia. Lapsuudenkotini takapihalla virtasi pieni joki. Ja kirjastosta lainatuissa Erä sekä Metsästys&Kalastus -lehdissä oli kuvia isoista hauista. Kymmenkiloisista ja vielä isommista. Olosuhteet ja unelmat olivat riittävän suuria altistamaan minut elämänmittaiselle matkalle yhdessä kalastusharrastukseni kanssa.

Olen suhtautunut todella intohimoisesti hauenkalastukseen viimeisten vuosien ajan. Olen lähtenyt vesille aina, kun siihen on ollut aikaa ja kotoa on lupa irronnut. Siitä on tullut elämäntapa.

Nuorempana hauenkalastus ei ollut itselle ihan niin iso juttu, mutta hyvän ystäväni Jannen kanssa harrastus ja hauki ovat yhdistäneet meitä jo kohta kolmenkymmenen vuoden ajan. Erikoista kyllä, emme ole Jannen kanssa ikinä suuremmin vertailleet ennätyskalojamme tai tehneet niistä kovin isoa numeroa keskenämme. Isoista on toki saunan lauteilla puhuttu ja vielä isommista haaveiltu. Mutta ei niillä ole retosteltu tai kerskailtu.

Ja miksi olisi, kun molempien ennätyskalat ovat olleet aina suunnilleen samoissa mitoissa.

Saunan lauteilla kalastus jatkuu. Kalajutuissa harmitellaan karkuutuksia ja unelmoidaan isoista kaloista.

Mitä on hiljainen tieto ja mistä sitä saa?

Mitä enemmän olen päässyt kalastamaan, sitä enemmän olen isosta kalasta haaveillut. Normaalisti otan isoista kaloista dokumentaatioksi valokuvan ja mittaan pituuden. Vaaka on kyllä mukana, mutta harvoin punnitsen kaloja. Lähinnä erikoisen laihat tai lihavat yksilöt. Olen pitänyt senttien antamaa tulosta painoa parempana omassa mielessäni, sillä sentit muuttuvat kalalla vain toiseen suuntaan, kun taas paino voi heitellä rajustikin eri vuodenaikojen ja hauen elämäntilanteiden välillä.

Vaikka olen saunan lauteillakin viimeiseen saakka senttiäijä, niin on tunnustettava, että kyllä eräs paino on ollut alitajunnassa pitkään tatuoituna. Kymmenen kilogrammaa eli kymppihauki.

Se ei ole mikään miehen mitta, mutta on se jumalattoman ison hauen mitta. Siitä ei pääse mihinkään.

En ole Jannea kalakaverina hylännyt mihinkään, enkä tule ikinä hylkäämäänkään. Mutta olen harrastanut niin ahkerasti, että Janne on joutunut sanomaan meikälle aika usein ei, kun olen kosiskellut mukaan vesille. Tämän myötä kalakavereita on vuosien saatossa löytynyt muitakin. Eri ihmisten kanssa kalastettassa hommassa on eräs varsin erinomainen seikka. Kaikilla on nimittäin hyvinkin omalaatuinen ja persoonallinen lähestyminen aiheeseen nimeltä hauenkalastus.

Sillä ei ole mitään väliä, onko kalakaverin ennätyshauki kaksi vai kaksitoista kiloa, sillä samassa veneessä ollessa on olemassa alati mahdollisuus uuden oppimiseen. Toki lienee selvää se, että jos kalakaverilla sattuu olemaan kymmenen kilon ylittäviä kaloja vyöllään vaikkapa 50 kappaletta, ei voida puhua enää tuurista tai sattumasta. Niitäkin tarvitaan, mutta tällaisen kalakaverin kohdalla kannattaa olla silmät ja korvat höröllään ja imeä kaikki mahdollinen oppi talteen – mikäli siis isot kalat kiinnostavat.

Antti Heinosen kalastamista voi seurata vaikkapa Youtubesta kotimaisen Pikemasters-sarjan tuotannon tiimoilta.

Olin joulukuussa kalastamassa haukea kotivesilläni Taivassalossa Antti Heinosen kanssa. Antti on saanut elämässään kaiketi jotain +70 kymppihaukea, eikä komea tilasto johdu pelkästään siitä, että Antti on tosi vanha äijä. Kyllä siinä tiedolla ja taidolla on valtavan iso merkitys.

Antin kanssa kalastaessamme olemme puhuneet paljon elämän eri osa-alueista ja myös kalastus on ollut aiheena hyvin usein.

Viime reissullamme viimeksi pohdin, ehkä jopa aavistuksen luonteelleni sopivan malttamattomana, ääneen sitä, että oikeasti isot-isot hauet ovat toistaiseksi jääneet kohdaltani vielä saamatta. On ollut muutama tärppi matkan varrella, jotka ovat saaneet ihon kananlihalle ja valvottaneet iltaisin sängyssä. Tiedättehän, ne tärpit jotka tuntuvat varpaiden kynsien alla saakka?

Antti tuumi, että kyllä se ketsuppipullo jossain vaiheessa aukeaa. Tarvittava hiljainen tieto mulla hänen mukaansa on. Hiljainen tieto. Mitähän se mahtaa siis olla, jäin miettimään.

Kymppihauki tai ei, niin erikoisen painoiset hauet punnitsen
Harvemmin punnitsen kaloja, ellei kyseessä ole poikkeuksellisen laiha tai paksu yksilö. Tässä kuvassa paksu yksilö taitaa olla kyllä haavin varressa eikä havaksessa. Kuva: Anu Luostarinen

Kauden päätösreissun tavoitteena ruokakalat

Päättelin Antin mainitseman hiljaisen tiedon olevan juuri sitä mistä edellisessä kappaleessa lähdin liikkeelle. Tekemistä, näkemistä ja kokemista. Kaikki pitää tehdä lopulta itse. Vaikka juttuseurana olisi maailman paras hauenkalastaja, ei pelkällä keskustelulla vielä kenestäkään kuoriudu hauenkalastuksen puolijumalaa.

Ja tarkennuksena vielä, ettei niitä puolijumalia kuoriudu millään. Paitsi tietysti puolijumalana itseään pitävän korvien välissä.

Heinosen kanssa käydyn reissun jälkeen tuli joulu ja sen välipäivät. Kalat saivat olla rauhassa, kunnes vuoden 2019 toiseksi viimeinen päivä näytti kalenterissa tyhjältä. Kalareissu.

Hain aamulla kaverin kyytiin ja automatkalla tutuille vesille teimme suunnitelmaa päivälle. Kaksi aluetta, joiden välillä ei ole liian pitkää siirtymää suhteessa lyhyeen valoisaan aikaan. Toinen alue oli viimeksi antanut 9,8 kiloisen kalan veneeseen ja toinen 9,9 kiloisen, joten tiesimme isojen haukien majailevan näillä seuduilla.

Aamupäivä oli melkoisen hidas tapahtumien osalta. Meillä molemmilla oli tavoitteena saada ruokakala mukaan ja siinä onnistuimmekin ensimmäiseltä lahdelta. Ruokakalojen noustua veneeseen oli päivän tavoite täytetty siltä osin. Mutta se iso kala. Sen osalta ei ilmassa ollut mitään viitteitä eikä näköhavaintoja.

Vaihdoimme lahtea ja luotailimme hetken aluetta. Viistokaiku piirsi muutamia oletettuja lahnoja kaislikon ulkopuolelle, noin 30 metrin päähän kaislan reunasta. Tuuli oli ajoittain niin kova, ettei keulamoottori jaksanut pitää venettä paikoillaan. Tuumimme, ettei tuulen mukana rekaaminen olisi ehkä sittenkään järkevintä sillä halusimme kalastaa aluetta melko tarkasti ja rauhassa.

Päädyimme kalastamaan ankkurissa ja pudottautumaan tuulen mukana tasaisin väliajoin, jotta saisimme uutta heitettävää aluetta ulottuville.

Kaverini sai toisesta ankkurista tasan yhdeksän kilon hauen, mutta muuten saadut kalat olivat ruokakokoa tai jopa vähän pientä ruokakokoon. Olimme rekanneet ankkuripaikka kerrallaan lahden kertaalleen siltä osin kun se oli järkevää. Kello tiesi kertoa sen, että aikaa olisi vielä toiselle rekaukselle.

Toisen laskun ensimmäinen (ja viimeiseksi jäänyt) ankkuri otettiin paikkaan josta kaverini sai ensimmäisellä laskulla ysin. Kaverini sai keulasta kahdella tai kolmella perättäisellä heitolla 2-3 kiloisia kaloja ja tokaisi, että heitäppä tuonne suuntaan, siellä on aktiivista kalaa.

No minähän heitin. Pyöräytin kampea ja tunsin raskaan, mutta rauhallisen tärpin. Kaverillani oli edellinen kala vielä haavissa ja koukut sotkussa havaksessa.

”Nyt taidetaan tarvita haavia!”

Kymppihauki totisesti hymyilyttää kalamiestä!
Siinä se nyt on. 11,2 kiloa ja 107 senttimetriä unelmieni ja haaveideni haukea. Kymppihauki totisesti hymyilyttää kalamiestä!

Kymppihauki, check

Kala tuntui isolta, mutta ei miltään jättiläiseltä. Ensimmäisen kerran kun näin sen selän, ajattelin sen olevan ehkä metrinen. Eli noin kuuden-seitsemän kilon kala, ok. Kun pullea vatsa vilahti veneen vierellä, arvioin kalan ehkä kasiksi. Haavittuna se näytti todella paksulta ja nyt se olikin jo silmäpuntarilla ysi.

Jotenkin saimme koukut räpellettyä irti haavista, vapautettua edellisen asiakkaan ja vieläpä onnistuneesti haavittua elämäni jättiläisen. Kymppihauki!

Lopulta vaaka pysähtyi lukemiin 12,74. Tuosta kun vähensimme haavin painon, jäi kalan elopainoksi 11,2 kiloa. Hämmästelin kalan painoa, sillä pituutta kalalla oli painoon nähden ”vain” 107 senttiä. Uusi ennätys painossa oli saletti ja elämäni ensimmäinen kymppihauki sai hymyn pitkäksi aikaa kasvoilleni.

Samalla tuli hetkellinen tyhjyys – mitäs nyt sitten? Samassa muistin ne isot tärpit, joita kuvailin tässäkin juttussa aiemmin. Ne olivat saletisti VIELÄ isompia kaloja. Ja niin lensikin Dexter Shad 340 takaisin kohti Itämeren pintaa.

Mainitsin aiemmin myös ystävästäni Jannesta. Ja siitä, että emme kersku ennätyksillämme. Emme tee jatkossakaan niin. Mutta koska ennätyskalamme ovat aina olleet samaa luokkaa, uskallan ennustaa Jannelle vuodelle 2020 yhtä todella isoa haukea.

Varasto loppu

Hyrräkelavavat

BlackWhip 8,3 60-160g

249,90 
-31%

Dexter Shad

Dexter Shad 340

12,90 8,90 
-22%

Hyrräkelat

Concept Z3

449,00 349,00 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *