Starttasin tämän vuoden haukireissut heti jäiden lähdettyä maaliskuun lopulla. Nyt, lähes yhdeksän kuukautta myöhemmin on luontoemo tarjoamassa kalastajille seuraavaksi sellaista vuodenaikaa, että veden olomuoto tekee heittokalastuksen mahdottomaksi. Tässä kauden (kenties) viimeisen haukireissun raportti mereltä.

Olin syksyllä jo aiemmin Puustisen Villen ja hänen puolisonsa Anun kanssa kalastamassa haukea. Tuolloin testailimme uunituoreita Dexter Shad 340:iä ja saimme todeta ne heti tuoreeltaan varsin toimiviksi väreiksi. Kauden päätösreissulle pääsin keulamieheksi heidän veneeseensä.

Pitkin syksyä edellämainituilla Dexter Shadeillä on noussut omaan veneeseeni useampia metrikaloja, melkeinpä joka retkeltä on jäänyt muistoksi pönökuva metrikkään hauen ja mairean hymyn kera. Todella toimivat värit, sanon ma.

Suosikkivieheeni suosikkivärissään. Useampi metrikala on tullut haaviin Dexter Shad 340:sen saattelemana.

Viimeinen reissu valmistellaan huolella

Kauden päättänyttä reissua edeltäneenä iltana nuuskimme Villen ja Anun kanssa huolellisesti sääennusteita, merikorttia ja Google Mapsin ilmakuvia. Vuorokauden ollessa melkeinpä lyhimmillään maapallon siinä osassa, jossa me möllötämme, ei voinut mitään muuttujaa jättää huomiotta.

Valitsimme seuraavalle päivälle kolme spottia, joista yhden kohdalla oli olemassa isoja kysymysmerkkejä mahdollisen jääpeitteen tiimoilta.

Lähdimme liikkeelle aamulla heti, kun hämärä alkoi raottaa verhoaan ja antaen pienen määrän valoa astua maailmaan. Okei, tuo oli kaunisteltu versio. Todellisuudessa lähdimme liikkeelle täysin säkkipimeässä.

Ensimmäinen kohde oli se, joka mietitytti jään osalta. Mietintä osoittautui aiheettomaksi, sillä edellisten päivien plusasteet ja kova tuuli oli taikonut lahdelta jäät takaisin nestemäiseen olomuotoon.

Kalastuksellisesti tästä lahdesta ei mitään raportoitavaa löytynyt, vaikkakin tapahtumien määrä miellytti meikäläistä. Olin asennoitunut siihen, että joulukuussa reissu saattaa olla yhden tai kahden tapahtuman päivä ja nyt sain ensimmäiseen kymmenminuuttiseen jo ne kaksi kalaa veneeseen. Koko ei vaan ollut nyt sitä, minkä perässä olimme.

Tuhnussa toimi värinä punamusta. Myös vaatetuksessa.

Kohti seuraavaa lahtea

Näin avovesikauden loppupäässä hauki löytyy usein melko läheltä kutualueitaan, joten tietyllä tapaa hauenkalastuksen paikkatyypeissä ympyrä sulkeutuu. Lahtien suuaukot ja penkat saattavat antaa mukavia yllätyksiä.

Toinen kohteemme oli itselleni hyvinkin tuttu paikka, jossa on tullut käytyä kalassa useita kymmeniä kertoja ja josta olen nähnyt viereiseen veneeseen haavittavan yli kolmentoista kilon kalan. Tällä kertaa raporttiin ei tältä lahdelta tullut kuin numeroita. Tuntui, että kaikki uiduksiamme purreet kalat olivat tasan 75 sentin mittaisia. Otin eräksi yhden tämän kokoluokan edustajan, tarkoituksenani on saatella se pakastimen kautta joulupöytään.

Hauki saa aikuisen miehen hymyilemään.

Yksi hauska tapahtuma tällä lahdella tosin sattui. Ville heitteli jerkkiä ja kysyi minulta, että haluaisinko heittää hänen setillään ja kokeilla sen myötä jotain kevyempää heitettävää, kun olin siihen saakka tarjoillut koko päivän vain isoa Dexteriä ja Snackbaitsin XXL:ää.

Setti oli totta vie kevyt heitettävä, sadan gramman jerkki tuntui isojen kumien jälkeen samalta kuin heittäisi heinäkuussa lippaa ahventa kalastettaessa. Setissä oli yksi huono puoli. Kampi oli mun makuuni väärällä puolella kelaa. Joten tietyllä tapaa kelaaminen tuntui samalta kuin heittäisi palloa väärällä kädellä. Ja varmasti se näytti melko persoonalliselta.

Sen verran persoonalliselta se ainakin näytti, että taas yksi seiskavitonen hauki siihen iski. Ja tämä tietysti piristi Villeä entisestään. Olin jossain vaiheessa aamupäivää melko liekeissä ja sain veneen keulasta muutamia kaloja jopa perättäisillä heitoilla, kun mutinan perusteella veneen perässä heittävällä kipparilla oli siinä kohdassa vähän hiljaisempaa.

Hyvän haukipäivän näkee paitsi naamasta, myös rystysten hauki-ihottumasta.

All In viimeiseen paikkaan

Kun liikkeellä tuntui olevan pelkästään yhtä kokoluokkaa olevaa kalaa, eikä se ollut sitä minkä perässä me olimme, päätimme pitää pienen tuumaustauon. Lounasta syödessämme laskeskelimme jäljellä olevaa kalastusaikaa ennen kuin aurinko painuisi horisonttiin ja päättäisi päivän puolestamme. Tulimme siihen lopputulokseen, että päivän toinen puolikas käytettäisiin kolmanteen etukäteen valittuun spottiin.

Alue, johon menimme viimeiseksi, oli todella iso. Ilmakuvat olivat paljastaneet sen, että reunoilla oli paljon harvaa kaislaa ja lahden keskustan tuntumassa pari isompaa kasvillisuusaluetta. Piilopaikkoja petokalalle piisasi riittämiin, joten nyt piti enää löytää se laajalta alueelta.

Päästyämme lahdelle, käytimme rauhassa aikaa alueen luotaamiseen. Luotaimen näyttö paljasti sen, että vitaikkoa ja muuta kasvillisuutta oli käytännössä kaikkialla. Ja sen seasta onnistuimme paikantamaan onneksi muutaman lahnakolonian ja merkkasimme niiden kohdalle ruksit plotteriin. Niiden lähimaastot olivat nyt se, jonka kohdalle me siirsimme kaikki pelimerkkimme.

Alue oli kaikille uusi, joten kukaan meistä ei osannut asiantuntevasti sanoa jonkin tietyn kaislatupsun kohdalla, että tässä on nyt hot spot ja tuosta vierestä on noussut se enon 12-kiloinen sillä sinisellä lusikalla. Ja miten siistiä se olikaan! Paikka näytti hyvältä ilmakuvista, kaikuluotaimen näytöltä ja kalastajien kasvoilta näki, että jokainen ajatteli samalla tavalla – ihan millä sekunnilla tahansa saattaisi tulla se iso tärppi, joka tuntuu isovarpaiden kynsien alla asti!

Metrikkäät löytyvät lahnojen liepeiltä

Ensimmäisenä tapahtui Anun heittämään kumiin. Todennäköinen metriluokan kala iski vieheeseen alta, mutta harmiksemme ei tarttunut koukkuihin. Paikkoheitto Anulta samaan kohtaan, mutta ei iskenyt uudelleen. Kunnes aivan veneen vieressä hauki täräytti kiinni! Lyhyen painin jälkeen päivän ensimmäinen parempi kala keikisteli mittalaudalla, peittäen alleen senttiviivoista 95 ensimmäistä.

Retken ensimmäinen isompi hauki, Anun saama 95-senttinen.

Hyvä merkki paikkavalinnan osuvuudesta kohdilleen. Kolme iloista kalastajaa saivat tästä tapahtumasta taas yhden uuden innostuksen tason käyttöönsä. Myös Ville, joka saikin seuraavien noin kymmenen heiton aikana viisi kalaa.

Näistä kaloista on nostettava yksi esiin. Muistellaanpas hetki sitä aikaa, kun 15-senttinen haukivaappu oli aivan mielettömän iso. Noh, Perttu Haanpää on vienyt suomalaisen hauenkalastuksen ison vieheen määritelmän aika pitkälle omavalmisteisella vieheellään nimeltä Bixter.

”Jokohan alkais maistua isommillekin”, tokaisi Ville nakatessaan lähes puolimetrisen Bixterin ilmojen teille.

Ja alkoihan se.

Ensimmäisellä heitolla ei vielä tapahtunut mitään, mutta toisella heitolla Bixteriin täräytti 97-senttinen hauki hampaansa sellaisella raivolla, että sivusta tärppiä seuranneena kuvittelin kalan olevan rutkasti isompi. Todella roteva ja vahva kala isolla vieheellä, aivan kuten Perttu on varmasti viehettä suunnitellessaan tuumaillut.

Perttu Haanpään valmistamaan Bixteriin haksahtanut 97-senttinen.

Kruunu päivälle hämärän koittaessa

Lahnaparvia näkyi kaikuluotaimen näytöllä vähän väliä rekatessamme tuulen mukana kaislan reunan suuntaisesti. Oli ihan mahtava fiilis heittää, kun koko ajan oli fiilis, että seuraavalla heitolla voi rouhaista vähän paremmin.

Äkkiä Anu huusi keulasta voimakkaan suomenkielisen kirosanan. Nyt oli rouhaissut parempi kala Dexteriin, mutta ei jäänyt kiinni. Pari seiskavitosta nousi tämän jälkeen tuplatärpillä Anulle ja Villelle.

Vilkaisin kelloa. Auringon laskuun oli kymmenisen minuuttia. Siihen kun laski hämärän keston ennen pimeää, jona aikana vene oli ajettava vielä lähtöpaikalle, ynnäilimme kalastusaikaa olevan jäljellä noin vartin verran.

Tuo vartti olikin sitten ikimuistoinen.

Tärpit ja kalatapahtumat puolsivat värivalintaa niin, että kun tarkoitus oli mennä all in, niin värivalinta oli kaikilla se joka oli toiminut siihen mennessä parhaiten – firetiger. Villellä XXL Snackbaits, minulla ja Anulla isot Dexterit.

102-senttinen paksukainen painoi 8,1 kiloa ja se vaikuttikin hetken jäävän päivän suurimmaksi kalaksi…

Ensimmäisenä käytiin tööttäämässä minun vieheeseen. Kova tärppi ja vielä kovempi vastari, kala kiinni! Pullukka 102-senttinen painoi 8,1 kiloa ja niillä mitoilla oltiinkin hetki päivän suurimmassa kalassa kiinni.

Maailman harvinaisin kala

Välittömästi tuon kalan vapauttamisen jälkeen Villen Snackbaitsista kävi mörökölli rouhaisemassa selästä palan pois.

Pari minuuttia hiljaista odottelua, kunnes Anun vapa taipui kaarelle. Vapa oli aivan luokilla, kun iso kala oli selkeästi eri mieltä menosuunnasta Anun kanssa.

Väsyttelyn päätteeksi haavin pohjalla köllötteli todella paksu hauki.

”Toi on kymppi, toi on kymppi”, hoin silmät ilosta kiiluen.

Kauas ei jäänyt, mutta maailman harvinaisin kala siellä oli. Nimittäin 9,9 kiloinen ja 107-senttinen yksilö. Yksikin syöty lahna lisää ja raja olisi ylittynyt, mutta kerhoon ei nyt ollut asiaa. Ei edes toisen punnituksen jälkeen, vaan edelleen vaaka pysähtyi hiukan alle legendaarisen kymmenen kilon rajapyykin.

Mutta mitä väliä sillä oli! Aivan upea kala päätti tuon mahtavan kalastuspäivän. Yhteinen mielipide veneessä oli se, että tämä päivä oli paitsi kruunu koko kalastuskaudelle 2019, myös yksi koko vuoden parhaimpia haukipäiviä meille kaikille.

Päivän kolme suurinta haukea olivat 97 cm, 102 cm ja 107 cm, ja yhteensä kaloja haavissa kävi päivän aikana 30 kappaletta.

Tuntui siltä, että omaa kalastuskautta ei voinut paremmin lopettaa.

…Kunnes auringon jo laskettua Anu koukutti tämän 9,9 kiloisen suurhauen! Mahtava kala ja hieno päätös päivälle.

Vai loppuiko se sittenkään siihen?

Kymmenet syksyn haukireissut tuntuvat kropassa. Tuhansia heittoja jättikokoisilla haukishadeilla jättää nimittäin jälkensä selkään, hartioihin ja olkapäiden lihaksiin. Köllötellessäni maanantaina hierojan pöydällä, oli puhelimeeni tullut viesti Villeltä.

”Oli ihan ok päivä eilen. Käytiin samalla mestalla vielä nopee pisto ja saatiin 100 cm, 101 cm ja 107 cm kalat.”

Hieronnan jäljiltä pää oli vähän pyörällä ja luin viestin pariin kertaan uudelleen ennen kuin olin sisäistänyt sen kunnolla.

Seuraavaksi huomasinkin selailevani Ilmatieteenlaitoksen sääennusteita.

Josko sitä vielä yhden reissun kävisi sittenkin heittämässä.

 

 

Kuvat: Anu Luostarinen ja Ville Puustinen

Jutussa mainittu kaikuluotainkalusto: 2 kpl 12″ HDS liveä ja Airmar TM 150 2D anturi ja 2in1 Active image -viisto

Hyrräkelavavat

BlackWhip 8,3 60-160g

249,90 Jousto OsamaksuOsamaksu alkaen 15€/kk
Varasto loppu

Hyrräkelat

Concept Z3

449,00 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *