Otsikkokin saattaa kertoa jollekkin, mitä on luvassa tämän kertaisessa blogi kirjoituksessa.

Nyt on ollut hetki taukoa kirjoittelusta ja myöskin kalareissuista, koska molemmat hanskat ovat olleet niin tulehtuneet, ettei kalaan ole voinut lähteä, eikä käsien takia koneella ole jaksanut notkua töiden jälkeen. Tai no, kone on ollut myös huollossa rakkaalla ”ystävälläni” ja nyt sain sen takaisin. Joten siinäkin mielessä mahtavaa, että tumput saivat lepoa. Heinät ym… sonnat on muunmuassa imuroitu nyt näppiksen välistä, joten kirjoittelukin onnistuu ilman nyrkkiä. Mahtavaa palvelua <3

Oon heittänyt tässä nyt pari vertsureissua ja niitä alan avaamaan nyt tällä jutulla. Tää tais olla näistä parista reissusta mahtavin, mutta paskin. Miksi näin? No kun:

Lähdin järvelle takki auki, nyt oli mukana mm pari kaikua ja 4 eri vertsusettiä.  Reissulla ajattelin muunmuassa testailla kaikujen ”yhteistyötä”.

Päivästä oli näköjään tulossa haastava, vain muutama kala löytyi ja olivat todella arkoja. Ei meinannut päästää edes venettä päälle. Tuli siinä jo viestiteltyä kaverin kanssa, joka ehdotti jopa paikan vaihtoa. Näin olisin tehnytkin, mutta kun toinen kohde oli liian kaukana ja kama sulkeiset soutuveneellä liikkuessa ei nyt kiinnostaneet.

Laittelin kotiinkin jo viestiä, että vaikuttaa niin haastavalta, että lähden kohti rantaa. Matkalla päätin ajaa vielä vähän erilaisen kohdan ohi, kohdan jossa en ollut tottunut nuohoamaan.

Vettä oli alla n. 8metriä, kun vihdoinkin löysin paremman kaiun kalasta, sain helposti kikkailtua veneen suoraan kalan päälle, koska sää oli hyvä, eikä kala pystynyt piiloutumaan viistoluotaimelta. Kala oli 5 ja 6 metrin välissä, tarjosin ensimmäisenä Waken 8″ Pelagearia värissä Power Bleak. Kala kiinnostui tästä heti ja aloitti todella hitaan nousun. Jääkö taas pelkäksi nousuksi? Pidätin hengitystä ja jännitti taas kun lasta jouluaattona. Samassa kova tälli ja vastari pysyi kiinni. Sain kalan nopeesti pintaan, mutta kun kaivoin haavia se otti kovan spurtin. Tässä vaiheessa olin varma että kala menee menojaan, mutta ei. Seuraavalla nostolla kala oli haavissa! Huomasin heti että yksi isoimmista kuhista jota oon saanut.

Kala oli kokoajan haavissa veneen ulkopuolella, kun viritin kaksi kameraa valmiiksi, toisen keskipenkin telineeseen ja toisen veneen laitaan kuvaamaan vapautuksen.

Nostin kalan haavissa ylös ja punnitsin sen samassa 7.2kg!! Törkeen komea kala!

Mitta oli valmiina veneenpohjalla, jonka päälle laskin kalan. Katsoin pari kertaa, että 88cm! Komeeta!!

Sitten vaan kala käsiin ja näytin sitä kameralle, laskin kalan veteen, varmistin vielä että kohdalla on vettä ainakin yhtä paljon kuin siinä, mistä kohtaa kalan sain. (Kiitos tästä vinkistä Olli Saarelle) Olin todella lähellä kohtaa, mutta tässä oli vettä jo 9.3metriä kaiun mukaan. Jäin odottelemaan sen lähtöä.

Kyllä oli taas syytä hymyyn 🙂

7.2kg 86cm (rannassa varmistin vielä mitan ja jostain syystä 2senttiä oli kadonnut johonkin, joten jätetään se nyt sitten viralliseksi mitaksi)

Wake Pelagear värissä Power Bleak

Mutta, mutta… Sitä kalan lähtöä ei vaan tunnu tulevan! Mitä h*lvettiä?!? Miksi!! Olihan epätoivoinen olo! Ton kokonen mörkö ei saa jäädä käsiin. Tässä tiimellyksessä meinasi allekirjoittanutkin kokea ”vapautuksen” ja sukelluksen syvyyksiin, koska en tajunnut että kaikki kamat ja akku arsenaali oli samalla laidalla, jossa sata kiloinen köntti roikkuu pitäen hellästi kuhan pyrstöä kädessä. Yhtäkkiä vene hörppäsi varmaan sata litraa vettä, selvisin todella kovalla säikähdyksellä. Mutta kuha ei vaan lähde!

En ole ennen ”dyykannut” kuhia syvyyksiin, koska ei ole varmaa tietoa, onko se hyvä juttu kuhalle? Nyt päätin tehdä sen! Heitin kuhan pääedellä veteen. Kuhaa ei näkynyt. Katsoin kaikua ja huomasin, että sinne se sukeltaa, juuri siihen syvyyteen mistä sen olin onkinut. Ai S**TANA!! Hemmetti mikä fiilis!!

Vasemmalla olevasta 2D kuvasta näkyy kun kala on suoraan alla, n. 5metrissä. Oikealla olevasta viistokuvasta pystyy vielä varmistamaan asian, kun ylhäällä näkyy, että viisto alkaa piirtämään viivaa samaan kohtiin molemmin puolin ”venettä”.

Hetken katselin sitä ja seurasin veneellä, että siellä se on. Päätin jostain kumman syystä vielä hengailla alueella, jotta saan tähän varmistuksen ja mielelle rauhan. Ja sitten se tapahtuu, kuha kelluu vatsa ylöspäin pinnalla!

Mitä jos olisinkin vaan lähtenyt paikalta heti? Kalahan oli jo: POIS SILMISTÄ, POIS MIELESTÄ! Mutta näin en kuitenkaan toiminut, hyvä niin.

Ehkä itsellä on liikaakin tunteet pelissä tässä touhussa, mutta olin aivan hermo loppu ja hetkellinen totaali romahdus oli tosi asia! Miksi näin kävi?

Jatkoin vielä kalan ”elvytystä”, mutta ei vaan lähde! Laitoin kaverille viestiä asiasta, jossa 2/3 sanoista oli kirosanoja. Päätin lähteä lopulta himaan. Kuitenkin kala vielä kokoajan veneen vierellä haavissa. Mutta ei niin ei, nyt oli vaan pakko tehdä päätös. Kala kyytiin, veret pois ja kotiin pakkaseen. Kalastus ei enää edes kiinnostanut.

Matkalla soittelin vielä kaverille, jolle on käynyt sama homma. Ei näille vaan voi mitään ja joskus tällaista voi käydä. Ei auta mitään… Yksi asia, jolla näistä välttyisi, olisi lopettaa koko kalastus, mutta meikäläisen kohdalla se ei vaan ole vaihtoehto.

Kiitos ja anteeksi!

 

4,99 
4,99 

Haukijigit

Snack Shad M

5,99 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *