Kuhan kalastus keväällä on mukavaa, kun kalaa ei tarvitse kaivaa syvältä. Ja kuhahan maistuu useimmalle kalamiehelle myös ruokapöydässä. Keväällä kuhan kalastus on myös suhteellisen helppoa. Kutupaikat, joille kuhat kerääntyvät keväällä, löytyvät kohtuullisen helposti, jos asiaan vähääkään perehtyy.

Kudun jälkeen koiraat jäävät kutupateille vartioimaan mätiä ja käyvät hanakasti kaiken kimppuun, joka lähestyy heidän kutukuoppaansa. Tämä saa aikaan että jigaajakin voi aiheuttaa suurta vahinkoa kutupaikoilla, jos vauhtisokeus yllättää. Kalaa nousee helposti ja runsaasti. Asiassa on suuri mutta. Koiras jää tiettyä tarkoitusta varten kutupaikalle; suojellakseen naaraskuhan kanssa suorittamiensa lemmenleikkiensä tuotoksia, kehittyviä poikasiaan. Kun poikasten suojelija pyydetään patin päältä pois, jää paikka vaille kaitsijaa ja tämän näkevät mm. kiisket ja pienet ahvenet hyvin nopeasti ja käyvät syömässä mädit pois. Useiden tutkimusten mukaan mahdollisuus, että pois pyydetyn koiraan paikalta kehittyisi ihan oikeita kuhia vesiin uimaan ovat hyvin pienet.

Mutta toki kuhaa saa ja kannattaa kalastaa keväällä. Jättää kutupaikat vain vähemmälle huomiolle ja keskittyy alueille, joita pitkin kuhat tulevat kutupaikoille tai jäävät hetkeksi passiin odottamaan sopivaa hetkeä ryhtyäkseen lisääntymispuuhiin. Keskittämällä kalastus tämän kaltaisille alueille on vaarallista; mahdollisuus saada suurempia kuhia ei todellakaan heikkene. Suuret kuhan ovat naaraita ja naaraskuhat käyvät vain kääntymässä kutupatilla kutemassa ja jatkavat taas matkaansa syönnöspaikoille.

Käyttämällä hiukan aikaa ja vaivaa, lukemalla merikorttia ja kaiuttamalla kutualueiden lähistöjen edustoja sekä salmia voi löytää oman Eldoradon. Tyypillinen paikka jonne kuha pysähtyy ennen kutua ja kudun jälkeen on ympäristöään hiukan syvempi, usein kivikkopohjainen kapeikko. Kutupaikka kuhalla on usein ympäristöään matalampi kivi-/sorapohjainen, nopeasti lämpenevä lahden edusta-alue. Näiden paikkojen edustoilla, jokusta metriä syvemmältä löytää usein myös helposti kuhaa. Kaikuluotain ja plotteri sekä merikortti ovat suureksi avuksi. Penkkojen reunat ja kuopat, joihin virtaukset sopivasti osuvat, keräävät kudulle menevää ja sieltä palaavaa kalaa.

Kalastit miten kalastit, muista kohtuus ylös otettavien kalojen määrässä ja isot mammat hellästi takaisin veteen.

This entry was posted in Yleinen. Bookmark the permalink.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *