Talvi uhitteli viime viikolla, viimein, sen verran, että piti ampaista äkkiä kokeilemaan, millaista helmikuisella meren sisäselällä olisi jigata vielä kun olisi avointa. Mahdollisuus kun oli ainutlaatuinen, ainakin toistaiseksi eletyssä elämässä.

Pienten jäänmurtajaleikkien jälkeen pääsimme pelipaikoille. Keulakone veteen ja hurisemaan vertikaalijigien tahdissa. Näiltä penkoilta saatiin syksyllä hyviä kuhasaaliita, jopa mittakuhaa pitkästä aikaa. Tällaisilla esiintymillä on kuitenkin tapana kuivua kalastuspaineen myötä. Alueella paitsi jigataan paljon, niin myös verkoillaan korjaa veden viljaa erittäin aktiivinen ammattikalastaja. Kun kalat tulevat aika lailla kerralla alueelle, mittakalat pyydetään vähiin varsin nopsaan. Oli jo helmikuu, mutta ehkä meille olisi jotain jäljellä vielä? Ainakin ahvenia, luulisi.

Mitähän kalaa tämä valtava parvi on?

Kalaparven reunoilla

Ensimmäinen huomio kiinnittyi kaukuluotaimessa näkyvään valtavaan kalaparveen. Samassa paikassa kuin syksyinen kutusilakkaparvi, mutta ei suinkaan silakoita maisemassa enää pitäisi olla, jos ei sitten niitä kutusyntyisiä poikasia? Kaveri kokeili silakkalitkaakin, mutta taaskaan siihen ei tarttunut mitään. Ei ollut koko syksynä tarttunut, toinen toistaan kauheammissa parvissa siellä sun täällä. Emme olleet saaneet selvää mitä parvet lopulta ovat. Tänään asia olisi syytä selvittää, mutta jigataan nyt ensin.

Aloitimme jigipuuhat parven reunalta. Parvi pysytteli tiukasti kymmenen metrin syvemmällä puolella, aivan kuten syksylläkin, ja jos mikään on kuin syksyllä, kuhat ovat juuri siinä mihin parvi loppuu, eli 8-10 metrissä.

Eikä aikaakaan, kun Pelagearin kutoseen värissä Power Bleak iski kuha, ja heti mitallinen! Ei kai vaan taas ole tulossa aivan loistava sessio ja mainiota kuha-apetta pöytä koreaksi! Ei. Kuhan saaminen osoittautui juuri niin hankalaksi kuin etukäteen odotimme. Hyvän alun jälkeen kaloja nousi muutama, mutta niistä ei appeeksi ollut ja ankkuroidumme taivaaseen kokeilemaan olisiko samassa syrjässä ahvenia, kuten syksyllä.

Mikrojigi
Helmikuun jigikaloja.

Ahvenille mikrojigejä

Ahvenia oli. Aika paljonkin oli, mutta hieman ronkeleita ja toisekseen pykälää pienempiä kuin olisimme toivoneet. Yritimmekin alkuun kalastaa niitä paikasta, jossa keskikoko on tavannut olla suurempi, mutta jäiden kairaaminen pilkinmentäväksi veneellä oli kaiketi sen verran meluisaa hommaa, että kun kaikuun ei saatu jälkiä kaloista, luovutimme aika äkkiä.

Normijigeihin, uivapyrstöisiin sirppeihin ja paddletaileihin, tuli tärppejä, mutta ei juuri tartuntoja ja oli selkeästi aika perehtyä vieherasian mikrosisältöön, sekä muihin vähän erilaisiin kumipyydyksiin kuin mihin olin tällaisissa puuhissa tottunut. Tämän tyyppistä osasin odottaa, sillä elettiin aikoja, jolloin voidaan normaalitalvina tarvita niinkin pieniä pyytöjä kuin mormyska. Gunkilta ja 13-merkiltä löytyi onneksi hyvä valikoima ja kävin haarukoimaan, mikä tähän helmikuun päivään nyt on kaikkein oikein pyytö.

Mikrojigit maistuvat ahvenelle.
Mikrojigit maistuvat ahvenelle.

Aloitin pienemmästä päästä ja pakin hauskimman näköisellä vieheellä, nymfikumilla Gunki Naiad 50, värissä Gremille. 4g päätä (V-point), kova tuuli ja näin kevyt viehe eivät tehneet kalastuksesta erityisen helppoa, mutta se onnistui, kun malttoi olla valtavan hidas liikkeiltään. Hiiitaasti, hiitaasti, ja kala lähes joka heitolla – mutta hieman turhan pieniä, tuntui että katto on sadassa grammassa. Vieheessä on heiluvine jalkoineen ja leveine olemuksineen jotain samaa kuin rannikolla yleistyneessä liejukatkaravussa ja uskon, että sille löytyy vielä tilaus.

Kokeilin tekeytyä kalanpoikaseksi. Ihan pieneksi, kymmenpiikin kokoluokkaan. Gunkin Kiddy 50, joka samasta millikoostaan huolimatta on paljon pienempi pyydys hahmoltaan kuin Naiad. Sen kanssa kävi kuten arvata saattaa. Kala ei ainakaan kasvanut. Pikku Kiddy voi litkapyydyksenä olla silti aika mainio, jos pitää saada nopeat ruoka-ahvenet. Kelpaa taatusti isommallekin ahvenelle olosuhteissa, joissa pientä ahventa ei ole riesaksi asti.

Hylkäsin varsinaiset mikrojigit ja tunnistin tilanteen, joissa jäätalvina on remuttu menestyksellä sormenmittaisilla tasapainopilkeillä. Ei värinäuinteja, sopiva koko ja syöksähtelevä uinti vain. Gunkin Kiddy 76 pääsi näyttämään kyntensä, myös se värissä Gremille (Gremilleä raavin tikusta mukaan, koska väri näytti kalaisalta).

Hiukan raskaampi kokonaisuus, samasta 4g päästä huolimatta, teki kalastuksesta pikkuisen helpompaa ja myös pyytö oli enemmän kohdillaan. Lähes jokainen heitto tuotti kalan ja nyt ne olivat kipurajan paremmalla puolella. Ahvenateria alkoi häämöttää. Oli ensimmäinen kerta, kun pääsin todistamaan haarapyrstöisen jigin ylivoimaa ahvenelle! Helmikuun killer-konsepti? Ja muutaman muunkin kuun? Tähän palataan vielä. Harmi, ettei matkassa ollut Kiddy 100-koon pyydyksiä, olisiko se vielä toiminut? Ensi kerraksi pitää varata niitäkin.

Vapana oli kokeilussa Gunkin kohtuuhintainen mikrojigi-vapa, Finesse Game-sarjan Think S240ML. Se on tällaiseen touhuun selvästi parempi ratkaisu kuin yksikään vapahyllyni normaaleista keveistä ahvenvavoista. Mutta, mitä herkkua sain tänään pidellä kädessäni – Illexin Pepper 198 UL Micro Jig Special. Taatusti herkin heittovapa, jota olen pidellyt, mutta vaatii lompakolta sen verran paksuutta, että pitää vielä odotella. Muutenkin helposti, vapoja on tiettävästi yksi kappale Suomessa tällä hetkellä. Vaikea kuvitella mikrojigi-touhuihin mitään parempaa.

Kelaa en ollut hankkeeseen erityisemmin kustomoinut, mutta ideaali on niin pieni ja herkkä kela kuin löytää, koska mikrojigaukseen riittää hyvin 0.04-0.08 kuitu, eikä sellaista saa kovin paksulti mahtumaan oikein millekään puolalle.

Parvi

Mutta se parvi! Tulkitsimme sen alkuun joksikin niin pieneksi poikaseksi, etteivät kalat ota litkaan. Mutta kun vertikaalijigatessa siimassa alkoi parven läpi ajaessa tuntua osumia, osumista saattoi päätellä, etteivät kalat ole erityisen pieniä. Oli pakko alkaa tosissaan tutkia, mikä on tällainen massa näin syvässä vedessä. Aikamme siinä nyittyämme selvisi että lahnan lipukkaa ja pasuria! Käytin pinnan päällä riittävän monta kappaletta, ettei asiasta jäänyt epäilystä. Siis lahnaa ja pasuria tällainen parvi, 10-15 syvyydessä sisäselän laidalla! Puolen kämmenen, kämmenen kokoisia ja takertuipa koukkuun yksi kynnen kokoinen suomukin. Jotenkin hurjaa. Jos Itämerta halutaan nuotata puhtaammaksi särkikaloista, niin tällaisissa apajoissa siihen on mahdollisuus vaikuttaa tosissaan. Emme mitanneet kuinka laaja parvi oli, olisi ehkä pitänyt, mutta ainakin sitä oli useampi sata metriä pitkä pötkö siinä ja 5-8 metrin paksuudelta.

Miksi kuhat ja ahvenet olivat vain siinä missä lituskaisten kalojen parvikin? Ne loppuivat tasan siihen mihin parvikin. Tuskin ne niitä syövät kuitenkaan. En osaa sanoa minkä sortin symbioosista oli kyse vai oliko mistään. Mutta sen tämä selvitti, miksi talvella saa niin vähän lahnoja pilkillä, tai ongellakaan vielä huhtikuussa!

Valtava parvi muodostui litteistä kaloista.

Gunki Naiad

Gunki Naiad 50

Alkaen: 3,99 

Gunki Kiddy

Gunki Kiddy 5

Alkaen: 7,99 

Gunki Naiad

Gunki Kiddy 7,6

Alkaen: 7,99 

Avokelavavat

Gunki Finesse Game

Alkaen: 67,99 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *