Dexter Shad 340 on suurhaukivieheiden ykkösketjussa paikkansa ansainnut. Kävin Villen ja Anun kanssa testaamassa uutuusvärejä heti tuoreeltaan.

Kuusi kuumaa erikoisväriä poltteli käsissä. Isoja Dexter shad lötköjä mielenkiintoisissa kuoseissa. Viikonlopun ohjelmassa oli iltapisto perjantaina Naantalin vesillä ja lauantaina koko valoisan ajan kestävä kalareissu välillä Turku-Parainen.

Testailimme Villen kanssa ahkerasti Dexterin väriuutuuksia, eikä perjantaina tainnut kummallakaan edes muita vieheitä olla perukkeen jatkeena. Ensimmäiseksi kalastusspotiksi valikoitui tuttu paikka lähellä veneenlaskuramppia. Uunituoreet Dexterit saivat uida rauhassa. Kalaa ei tuntunut olevan paikalla, ainakaan mitään aktiivisuutta emme havainneet vieheillä emmekä kaikuluotaimella. Matka jatkui.

Toinen spotti oli hurmannut Villen viime syksyn viimeisillä avovesipäivillä. Tuolloin viistoluotaimeen oli osunut noin Forssan kokoinen lahnaparvi matalalla lahtialueella. Jääriite oli haitannut kalastusta, joten paikka jäi kummittelemaan. Suuntasimme veneen keulan kohti megaluokan lahnaparven tyyssijaa.

Dexterin 340 uusissa väreissä. Rajoitettu erä, joten kannattaa toimia nopeasti mikäli haluaa omansa!
Dexte shad osoitti toimivuutensa.
Dexter Shad 340 toimii. Ensimmäisen testipäivän suurin yksilö venytti mitan 90:n sentin viivalle.

Dexter Shad oli luonnollisesti oma viehevalintani. Vilkaisu veneen takaosaan kertoi myös Villen jatkavan samalla vieheellä. Puustisen värivalinta oli ”saksa”, eli viralliselta väriltään German. Tuo väri on monille hauenkalastajille tuttu Snackbaitsin värikartasta. Itse päätin kokeilla Headredilla.

Jos Villeltä kysyy, niin se hauki iski heti ensimmäisellä heitolla. Mä oon sitä mieltä, että kyllä siinä oli jo pari heittoa alla. Mutta nopeasti ”saksan” löysi ensimmäinen nälkäinen hauki. Tai itse asiassa kaksi ensimmäistä. Seurasin Villen puuhia sen jälkeen, kun oli käynyt selväksi, että siiman päässä on kala. Muutamaa metriä ennen venettä tapahtui jotain omituista: Dexteriä purrut hauki irtosi vieheestä ja singahti takaisin tulosuuntaan. Samaan aikaan veneen alta hyökkäsi suunnilleen saman kokoinen hauki kiinni kumiin! Ja kaikki kävi niin nopeasti, ettei Ville huomannut edes kalan vaihtuneen!

Seuraavalla omalla heitollani Headred-väriseen Dexteriin iski saman kaliiberin esox lucius. Tilanne tasan 1-1.

Edellisen syksyn kaltaista lahnainvaasiota ei ollut nyt alueella, mutta paikalla riitti sekä lahnaa että sitä vaanivia haukia. Dextereillä saatiin muutama tärppi kaislan juuresta, mutta parhaat tapahtumat löytyivät lahden keskustasta. Ville nappasi komean 90-senttisen lahnavaanijan haaviin. Tämä kala jäi perjantain suurimmaksi.

Liikkeelle lähdettiin aamun hämärässä. Tankki täyteen ja vesille!

Uusi päivä ja uudet kalavedet

Lauantaina starttasimme liikkeelle auringon noustessa. Lämpömittari näytti -5 eikä tuulesta ollut tietoakaan. Kaunis aamu, mutta eteläsuomalaiseen ilmastoon tottuneelle syksyn ensimmäinen pakkasaamu tuntui kylmältä.

Mun ja Villen lisäksi seuraamme liittyi lauantaiksi Villen puoliso Anu. Anu kuvasi päivän mittaan aika paljon videokuvaa tapahtumista, matskua tulossa siis myöhemmin liikkuvan kuvan muodossa.

Päivän teema oli valikoitunut edellisen illan havaintojen perusteella: Matalat lahdet, joissa paljon kasvustoa ja hauen mielestä syötävää kalaa. Ensimmäinen lahdelma, tai kai se oikeammin olisi lahtimainen salmi, oli kauttaaltaan alle kahden metrin syvyistä, siellä oli rutkasti kasvustoa ja veden väri oli melko samea.

Perjantain tapaan Ville jatkoi paitsi ”saksa”-värisen Dexterin heittämistä, sai hän myös päivän ensimmäisen kalan. Nätti 90-senttinen hauki heti alkumetreillä povasi päivästä hyvää ja omassa päässä odotukset saaliin suhteen nousivat.

Ajelehdimme hennon tuulen ja välillä keulamoottorin avun saattelemana salmen/lahtialueen läpi. Sain suht luonnolliseen, Blood Scale-värikoodia kantavaan, Dexter Shad:iin ensimmäiset hampaanjäljet, samoin kävi myös värille Sushi Snack. Liekö lisääntynyt valo vaikuttanut siihen, että nämä hiukan luonnollisemmat ja rauhallisemmat värit saivat omassa uitossani ärsyvärejä paremmin huomiota hauilta.

Omat suosikkini uutuusväreistä. Headred ja German. Molemmilla nousi kalaa sameista, matalista ja vitaikkoisista lahnalahdista.

Dexter Shad ja Paraisten kuuluisat haukivedet

Kävimme vielä heittämässä erään sisälahden sisimmän mahdollisen nurkan. Ville oli sieltä joskus saanut todella ison kalan, joten se oli paikkana vanha tuttu ja sellainen, joka on heitettävä aina läpi, kun seudulla liikkuu. Tällä kertaa ei vastaan tullut varpaankynsiä irrottavaa tärppiä, sillä saimme tuolta vain yhden pienen hauen.

Otimme pidemmän siirtymän varsinaiseen päivän pääkohteeseen. Paraisilta Googlen sateelliittikuvien perusteella paikannettu lahdukka sai huomiotamme reilun parin tunnin ajan. Tuona aikana kalatapahtumat olivat melko vähissä. Ainoastaan Anun heittämään Snackbaitsiin tuli useampi tapahtuma, Dexter Shad:iin iskeneet kalat jäivät yhteen.

Lounastauolla oli hyvä hetki suunnitella mitä tehtäisiin seuraavaksi. Paikka oli olosuhteiden puolesta juuri sellainen kuin odotimmekin, mutta kalat olivat melko vähissä ja niiden kokokin oli jotain muuta kuin mitä 34-senttisillä Dextereillä havittelimme. Kymmenen minuutin siirtymän päässä oli lahti, josta olimme saaneet eräältä tutulta vinkkiä ison kalan paikkana. Sinne siis.

Isolla hauella on iso pää. Ja päässä iso suu, johon iso Dexter Shad mahtuu mainiosti.

Kun pääsimme lahdelle, ensimmäinen havainto johti pieneen epäluuloon. Lahdella oli jo kaksi venettä, joten olisiko hauet nähneet jo kaiken tältä päivältä ja olisivat suu tiukasti supussa?

Ennakko-arvailu alkoi osoittautua todeksi. Hiljaista oli. Ei tärppejä, eikä havaintoja hauista jahtaamassa saalista. Kunnes havaitsimme saalista. Ajaessamme keulakoneella kaislikon suuntaisesti, huomasin veneen edessä uivan kalaparven. Paistinpannun kokoiset lahnathan siinä viettivät aurinkoista lauantai-iltapäivää. Vene parkkiin ja Dexterit kohti lahnaparven reunoja.

Viitisen minuuttia ehdimme heitellä, kun tunsin pienen nykäisyn vavassa. Ihan kuin olisi koukut tarttuneet vitaikkoon. Nykäisin vavalla nopeasti ylöspäin, jolloin viehe yleensä irtoaa vidasta. Kuvittelin nytkin käyneen niin, kun vastus poistui. Samassa tunsin kovan tällin ja näin kun valtava hauki lähti viemään Dexter shad:ia sivulle! Sekuntia myöhemmin kaikki oli ohi. Siima oli löysänä ja iho kananlihalla. Se iso karkasi.

Jatkoimme tuon paikan heittämistä veneen ajelehtiessa tuulen mukana. Pian Anun tarjoamaa kumia vietiin! Kala venytti mitan tasan metriin ja lähti pirteästi jatkamaan eloaan Airiston aaltoihin. Tämä koko tapahtuma saatiin myös videolle, sillä Anu laittoi kameran kuvaamaan saamani kunnon tärpin jälkeen. Eli sitä päästään nautiskelemaan myöhemmin vielä uusintana.

Dexter Shad ja metrikäs.
Anu ja päivän suurin hauki. Pituutta hauella tasan yksi metri.

Toinen iso kala siiman päässä

Päivä ei ollut saaliin suhteen mikään kaikkein aktiivisin, mutta ei myöskään hiljaisin mahdollinen. Dexter Shad toi saalista ja uudet värit osoittivat toimintansa. Ainoastaan kaksi väriä jäi tällä reissulla ilman osumia ja nekin omasta mielestäni hieman yllättävät värit: Craw Fish eli ”PuMu” ja Power Perch eli ”Firetiger”. Olen aivan varma, että jouluun mennessä nämäkin yksilöt on kyllä rei’itetty haukien toimesta, niin takuuvarmat ottivärit ovat kyseessä.

Isojen kumien heittämisessä on se huono puoli, että vaikka ne kiinnostavat isoja kaloja, niiden heittämisen tuntee kalastaja illalla kropassaan. Selkä, olkapäät ja ranteet tietävät kyllä illalla sen mitä on päivä tehty.

Yllämainitusta syystä vaihdoin illalla kokoa pienempään kumiin ja heittelin viimeisen puoli tuntia Snackbaitsin L-koon kumia. Sain 003-väriin, eli ”firetigeriin”, useamman tärpin, mutta yhtä monta karkuutusta. Yksi näistä kirpaisi kovemmin kalastajan herkkää sielua.

Tarjoilin Snäkin erään kaislatupsun kärkeen ja sain muutaman kammenkierroksen jälkeen vastauksen siihen, että onko tässä paikassa isoa kalaa. On. Ja pirun kiukkuinen sellainen. Kala junnasi pohjassa ja liikkui vain sivusuunnassa. Ei tullut metriäkään lähemmäs venettä, päinvastoin veti siimaa kelalta ja loittoni.

Tunsin vavassa, miten siima leikkasi vitaikkoa kalan puskiessa määrätietoisesti kohti kaislikkoa. Sain vielä pumpattua kalan hiukan lähemmäs venettä, jolloin se jätti pintaan noin traktorinrenkaan kokoiset pyörteet. Taisi sen myötä vilkuttaa hyvästiksi, sillä seuraavalla spurtilla kala irtosi ja siima löystyi.

Eli karkuutin päivän aikana kaksi isoa kalaa. Pakko sanoa rehellisesti, että kyllähän se harmitti. Mutta toisaalta, jäipähän niistä kaloista silti kerrottavaa, vaikka eivät haaviin saakka päätyneetkään. Venekuntamme viisi suurinta sentteinä: 100, 90, 90, 85 ja 85.

Ja mitä tulee Dexter Shad -perheen uutuusväreihin, niin olen täysin varma siitä, että niillä tulee nousemaan vielä tänä syksynä suurhaukia.

Ja pakko tunnustaa. Kyllähän kevään HK Openissa sijalle neljä venekuntineen päätyneet Ville ja Anu veivät sekä määrässä että koossa meikäläistä. Hattu päästä, hienoja ja taitavia kalastajia!

Vesillä oltiin hämärään asti. Aamuhämärästä iltahämärään.

 

 

Haukijigit

Snack Shad XXL

11,99 

Dexter Shad

Dexter Shad 340

12,90 

Hyrräkelavavat

BlackWhip 8,3 60-160g

249,90 Jousto OsamaksuOsamaksu alkaen 15€/kk

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *