Joskus kuha heittäytyy erittäin hankalaksi. Vaikka olinpaikat olisivat tarkastikin tiedossa ja kaiku vahvistaisi tämän tiedon, ei pohjassa tai välivedessä oleilevia kaloja saa silti innostumaan, tai jos saa tuloksena on vain pieniä kopaisuja ja pyrstön nyppimistä. Ja sitten kun kalaa alkaa tulemaan, kuhat ovat alamittaisia…

Alla muutama käytännössä hyväksi havaittu vinkki, joista joskus jo yksikin saattaa parantaa syöntiä, usein vaaditaan useamman tekijän yhdistelemistä.

1. Uitto riittävän hitaaksi
Jigin tulisi upota riittävän hitaasti ja lähes leijua mahdollisimman ”kevyesti” pohjan tuntumassa ennen pohjakosketusta. Eli käytä niin kevyttä päätä kuin vain mahdollista. Laita myös siimasi päähän reilu vavan mittainen fluorcarbon tapsi. Tämä leijuttaa jigiä mukavasti sen lähestyessä pohjaa, eikä näy kuhalle kuten kuitusiima. Tärkeää on käyttää riittävän ohutta kuitusiimaa. Toimivaksi ratkaisuksi on todettu syksyisessä kuhan jigaamisessa 0.10 paksuinen kuitusiima varustettuna 0.32 paksuinen fluorcarbon tapsilla. Lukon tulisi myös olla mahdollisimman pieni ja kevyt. Toki lukon voi jättää kokonaan poiskin ja sitoa jigipään suoraa siimaan.

2. Älä kalasta pieniä kuhia
Usein kuulee valitettavan, että tulee vain pientä kuhaa. Jos joutuu pienen kuhan alueelle, kannattaa mielellään vaihtaa maisemaa. Usein pienehkökin siirtyminen riittää. Kaikuluotain on hyvä apu. Mieti mistä tuulee ja on tuullut ja miten virtaukset kulkevat. Näiden avulla voi löytää saaliskalat ja sen myötä isommatkin kuhat. Älä jää jumittamaan sinne missä muutkin ovat. Syksyisin kuhan löytyvät usein sisäselkien syvänteille johtavien salmien varsilta ja myöhemmin näiden syvänteiden lähistöiltä. Etsi pohjan muotoja. Pienikin kuoppa tai kumpare saattaa riittää keräämään ympärillee kuhaa.
Jos kuitenkin tiedät että alueella, jolta tulee pientä kuhaa, on myös suurempia, kasvata reilusti jigin kokoa ja kevennä pään painoa. Värin vaihtaminen, ainakin näin syksyllä, luonnollisempaan ja neutraalimpaan suuntaan on usein toiminut. Muista myös kalastaa alue useammalta eri suunnalta.

3. Hajua jigiin
Kuhalla on hyvä hajuaisti. Joskus jigeihin pitää saada hajua, joka joko houkuttelee kuhaa iskuun ja/tai peittää ihmisen hajun. Tähän tarkoitukseen on tahnoja ja eri värisiä tusseja, joilla voi samalla värjätä jigejään iskuun. Wakelta löytyy myös hyviksi havaittuja valmiiksi ja hajustettuja toukka– että Flexfish jigejä.

4. Lisäkoukku
Kun kuhat vain tökkivät tai nyppivät pyrstöä tai virta on niin kova että tärpit eivät heti välity käteen, kannattaa jigi varustaa lisäkoukulla, eli stingerillä. Stingerin voi kätevästi tehdä itse noin 0.30 paksusta flourcarbonista. Stingerin toinen pää tulee jigipään lenkin ympärille ja koukkupää kiinnitetään jigin pyrstön tyveen. Voit solmia tai käyttää holkkeja. Stingerin koukun tulisi olla mahdollisimman kevyt, mutta silti riittävän iso kitainen. Kidan olisi hyvä olla noin jigin selän levyinen tai hiukan leveämpi. Wakelta löytyy myös käteviä säädettäviä stingereitä, jotka sopivat monen mittaisiin jigeihin.

This entry was posted in Yleinen. Bookmark the permalink.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *